Varaston tyhjennys

Viikon päästä vähenee kokkaustiheys tässä huushollissa minun matkatessani Islantiin, joten olisi ehkä hyvä saada kaapeista varastoja vähän pienemmiksi. Tänään käyttövuorossa olivat mantelijauhot, ja ajankohtaisuuden nimissä tein tietenkin Runebergin torttuja. Tai no, ehkä niistä tuli ennemminkin "Runebergin torttuja", koska ei ollut karvasmantelia eikä rommia eikä punssia.. Tein siis sitruunaisia versioita, jotka kostutin lakkaliköörin ja sitruunamehun vähän laimennetulla seoksella. Päälle tuli viikunahilloa, koska sitä nyt sattui olemaan avoin purkki, ja ihan hyvin se sopi mukaan.

Sydänmuffinssivuoan kanssa leipoessa tulee kyllä aina sydämellinen olo, ja kun siinä valmistettuja asioita tarjoaa niin saa aina kehuja, joten suosittelen kaikkia hankkimaan sellaisen! Uunissa tehdyt sydänmunakkaat ovat esimerkiksi aika herttaisia, puhumattakaan sydämen muotoisista suklaakonvehdeista..

Kotona soi blues

Hyppäsin parin viikon tauon jälkeen taas pitkästä aikaa satulaan, tai no ainakin kapusin.. notkeus, kepeys ja räjähtävä voima kun eivät ole ihan vahvimpia alueitani. Hauskaa ettei ole niin väliä vaikka taukoa olisi pidempäänkin, pisin tauko ollut varmaan pari vuotta ja silti siellä satulassa oli senkin jälkeen heti sellainen kotoinen olo. Tasapainotila satulassa istuessa tuntuu koko kehossa mukavan nautittavalta, ja varmasti ison lämpimän eläimen läheisyys ja yhteinen energiakenttä vaikuttavat myös jollakin mystisellä tavalla, joka ei kyllä varmaan oikeasti ole yhtään erikoista eikä mystistä vaan hyvinkin luonnollista.

Oli kiva tuuleton pikkupakkanen ja ponin vauhtia ei yhtään haitannut että oli vähän silmäkulma vielä mustana toissa viikkoisen karkureissun jäljiltä.. ehkä päinvastoin vauhtia olisi riittänyt vähän enemmänkin kuin tarpeeksi! Palattiin kuitenkin taas kerran ehjinä takaisin tallille, jossa piti tietenkin ihastella jo kovasti loikkimista harjoittelevia kilejä ja pahnoihin piiloutuvia pupuvauvoja ja kaikkia muitakin elukoita, joten kotiin tullessa oli ihana sytyttää puuhellaan tuli ja lämmitellä viluisia sormia ja varpaita samalla kun kahvi porisi pannussa. Taustalla soi blues kun mies harjoitteli ohjelmistoaan ja kissa kehräsi sylissä, aika ihanan idyllistä!

 

Kaikesta lehmien ja ponien paimentamisesta ja tallikissan kanssa painimisesta väsähtänyt pieni koirakin vaikutti tyytyväiseltä päästessään vaihteeksi kotiin päiväunille. Esimerkiksi puolivuotiaan pyreneiden paimenkoiran kanssa leikkiminen kun ei ole ihan kevyttä hommaa noin pienelle, siinä saa olla tarkkana ettei saa kovasti jättitassusta tai muuten jää alle. Mutta yllyttää pitää silti toista leikkimään... Ja hienostihan Hifi kyllä taas pärjäsi kaikkien elukoiden kanssa.

Syntymäpäivä tänään

Naapurikylän Lahja-vuohen pikkuisia odoteltiin jo pari viikkoa, ja tänään ne viimein syntyivät! Tässä muutaman tunnin ikäiset pienet kilit, joita Lahja antoi silitellä kaikessa rauhassa, vaikka pitikin tilannetta koko ajan tarkkaan silmällä. Ruokapaikan sijainti ei ollut vastasyntyneille vielä ihan selvillä ja tissiä etsittiin pitkään Lahjan etujalkojen välistä, mutta pienellä avustuksella kili lopulta löysi sen. Varmaan ei kauaa mene niin tämä tänään nähty hutera hoipertelu muuttuu aivan mahdottomaksi loikinnaksi!

Hyvästejä

Pari päivää sitten veljeni ajoi pihaan iltamyöhällä, pakkasen kiristyessä koko ajan. Syötiin pizzaa, opeteltiin uusien matkoja varten hankittujen Android-laitteidemme asetuksia ja koitettiin löytää edullisimmat lauttaliput Eurooppaan. Veljeni nukkui pari tuntia ja minä poltin hänelle matkamusiikkia CD-levyille ja paistoin vielä yhden pizzan evääksi. Viideltä aamulla oli pakkasta jo yli 20 astetta, mutta Opel Astra vuodelta -95 käynnistyi kuitenkin pienen yskimisen jälkeen, ja niin pikkuveli lähti ajamaan kohti Portugalia. Muuten vaan huvikseen meni. Tai mistä sitä tietää!

Luultavasti ei nähdä ainakaan puoleen vuoteen, kun minä kerta lähden kohta ihan toiseen suuntaan. Lento Islantiin on varattu, ja niin kuin matkalle lähtöön jotenkin tuntuu kuuluvan, sekin on törkeän aikaisin aamulla.

Seuraava päivä veljen kanssa valvotun yön jälkeen oli huikean kaunis pakkaspäivä, onneksi ehdin nähdä siitä vilauksen vaikka aamu menikin nukkuessa univelkoja. Kylmä kyllä oli, mutta auringon näkeminen teki hyvää!

Hyvästejä on jätetty jo muitakin ja kohta niitä on edessä vielä lisää. Pientä taloa ja tätä kaunista kotipaikkaakin tulee ikävä. Mies sanoo minulle että jos ei lähde, ei voi tulla takaisin.

Snæfellsjökull oli meille ystävällinen

Näin unta että Snæfellsjökull oli ensimmäisessä kuvassa jonka latasin tänne, ja jos taikavuori tulee uniin ei minulla ole mitään sitä vastaan että tottelen. Niinpä tuossa yläpuolella se nyt hymyilee auringossa ystävällisenä. Kyllä meitä onnisti, kun meidät niin ystävällisesti otettiin vastaan! Ylhäälläkään, niin ylhäällä mihin tietä pitkin pääsi, ei ollut edes tuulenvirettä, ihan tyyntä ja aurinkoista. Teimme lumienkelit tuulen aiemmin kasaamaan nietokseen.

Viimeksi Islanti pääsi kotiinpalattuani maalauksiinikin, tällä kertaa maalaustarvikkeet ovat mukaan pakattavien listalla. Nämä kuvat siis muistoja parin vuoden takaa, niitä katsellessa jännitys tiivistyy mukavasti, sillä kuukauden päästä minun pitäisi olla taas jo Islannissa ja tutustumassa seuraavan puolen vuoden kotipaikkaani ja työympäristööni Hestheimariin.