Henrona Henrojen joukossa

Kävelimme Shikokun saaren 88 temppelin pyhiinvaelluksesta temppelit 71-80. Jokaisesta temppelistä haimme leimat ja upean kalligrafian varta vasten suunniteltuihin kirjoihin.

Me yövyimme ensimmäisen vaellusyön temppelissä numero 75, ja saimme siellä kokea tatamilla nukkumisen, japanilaisen kylvyn, buddhalaisen aamuseremonian jossa oli jännittävä pimeässä tunnelissa kuljettu osuus, sekä japanilaisen aamiaisen. Viimeksi mainitun jälkeen sai onneksi ostaa kahvia. Pääsimme myös ryhmäkuvaan toisen siellä yöpyneen Henro-ryhmän kanssa.

Kaikilla meillä oli vähintään valkoinen liivi tai takki, sekä pyhä nauha kaulassa jonka kanssa ei saanut mennä vessaan. Osalla oli vaelluskeppi ja kelloja, jotka herättävät paikallisten huomion, ja jotkut matkan varrella toivatkin meille naposteltavaa ja lahjoja. Vaellushattu oli myös toiveissani, mutta minulla on liian iso pää.

Henrot kävivät tuolla syömässä sympaattisen tädin loput udonit juuri ennen sulkemisaikaa.

Ensimmäinen temppeli, on päästy huipulle ja suitsukkeet sytytetty. Kuvan otti Ekku.

Luokkakuva temppelimajoituksessa. Piti hymyillä vaan enemmän ja enemmän. Keskellä opettajat. 

Nuoriso-osasto. Kuvan otti Manta. Muistaakseni. HUOM! Pääsin mukaan!

Koko ryhmä Rämä, edessä keskellä Api ja Pasi jotka ansiokkaasti johtivat meitä! Kuvan otti Rachel Canadasta, joka Hollantilaisen Jeremyn kanssa oli jo kiertänyt melkein koko reitin jalan, teltassa yöpyen.

Maisemia maaseudulta

No näitäkin kuvia nyt sitten riittää! Oli tasankoja, jokia, ihania muumivuoria, havupuita jotka kasvavat palleroina ja välillä myös niitä Osakassa tyypillisiä sinisiä kattoja jollainen olisi meidän talossa kotona niin hieno. Peltoja oli joka paikassa mihin pieni tilkku mahtui ja välillä nähtiin myös hedelmäpuutarhoja. Osa hedelmistä kasvatettiin suoraan paperipusseihin näemmä.. Ja kuuma oli, vaikkakaan ei niin kosteaa ja kuumaa läheskään kuin Japanissa voi kuulemma olla, että sinänsä oltiin onnekkaita. Olisi ehkä pitänyt tehdä kuvakollaasi myös juoma-automaatteista, noista pienien janoisten Henro-vaeltajien keitaista joita onneksi oli aika tiheään matkan varrella.