Luultavasti ei nähdä ainakaan puoleen vuoteen, kun minä kerta lähden kohta ihan toiseen suuntaan. Lento Islantiin on varattu, ja niin kuin matkalle lähtöön jotenkin tuntuu kuuluvan, sekin on törkeän aikaisin aamulla.
Seuraava päivä veljen kanssa valvotun yön jälkeen oli huikean kaunis pakkaspäivä, onneksi ehdin nähdä siitä vilauksen vaikka aamu menikin nukkuessa univelkoja. Kylmä kyllä oli, mutta auringon näkeminen teki hyvää!
Hyvästejä on jätetty jo muitakin ja kohta niitä on edessä vielä lisää. Pientä taloa ja tätä kaunista kotipaikkaakin tulee ikävä. Mies sanoo minulle että jos ei lähde, ei voi tulla takaisin.
