Kessumaat kunniaan

Tämähän on kyllä mieheni projekti mutta en malta olla raportoimatta itsekin, nyt kun toista vuotta seuraan tätä mielenkiintoista tupakin kasvatusta. Talomme vintiltä löytyi laatikollinen kuivattuja tupakanlehtiä, joten ei todennäköisesti ole ensimmäinen kerta kun Kivistön pihalla on kessumaa. Virginialaista täällä sen sijaan ei ole välttämättä kasvatettu, se kun vaatii aikaisen taimituksen sisällä ja mielellään kasvihuoneen menestyäkseen näin pohjoisessa. Katsotaan jos tänä vuonna saataisiin siitäkin siemeniä, viime vuonna ei kasvihuoneesta huolimatta onnistunut. Taimituksessa oli kyllä nyt hommaa kun oli niin kylmä kevätkin. Seuraavaksi pitää sitten käsittääkseni olla tarkkana että katkoo kukinnot sopivaan aikaan. Kasvit eivät saa päästä tekemään siemeniä, sillä muuten kaikki nikotiini häviää lehdistä. Latvomista ei kannata kuitenkaan tehdä liian aikaisin tai kasvi alkaa kasvattaa sivuhaaroja. Jos tupakit saadaan keskittymään hyvin lehtiensä kasvatukseen niin ei tässä aikaakaan kun alkaa sitten jo sadonkorjuu: lehtien keräys, kuivaus, fermentointi.. Paljon puuhaa on tiedossa meidän pienissä tiloissa, mutta tuleepahan hyvän tuoksuista tupakkaa miehelle ehkä koko ensi talveksi, ja ilman myrkyllisiä lisäaineita!

Korkea aika koulia

Minun millinkokokoisina pelastamani taimet. Minulla on ihan omia tupakkeja!

Tilaa pitää olla, lehdistä tulee valtavia

Perunalannoitteen kalium tuo raikkaan maun. Tuhkaa kannattaa myös käyttää. 

"Älä nyt nyykähdä, kohta pääsette tuulensuojaan ja saatte vettä". 

Kasvihuone tulee täyteen äkkiä kun ruukut ovat isoja.

Lippulaiva Nicotiana Tabacum, kylmän kevään ainoa ajoissa oleva Virginialainen.

Metsämaisema, kyllä se varmaan rauhoittaa tupakitkin koulimisen järkytyksestä. Aurinko saisi kyllä pilkahtaa.

Nicotiana Rusticaa, kessumaa metsän laidassa. Kuohkea maa sopii tupakeille parhaiten.

Toivottavasti säät nyt suosivat, yöpakkasten pitäisi olla ohi mutta tupakat eivät myöskään kestä kovaa tuulta.

Raekuurot eivät ole tupakanviljelijän suosiossa. Saunan takana on saatu selkään.

Lehtikerroksia on onneksi vielä tulossa, ja toki osan kasveista voi antaa siementää jotta ensi vuonnakin saadaan satoa.

Peltotöissä Kumpulassa

Kumpulan koulukasvitarhalla Helsingissä on harjoitettu puutarhakoulutusta nuorille jo niin pitkään ettei sitä melkein voi ymmärtää, yli sata vuotta: http://www.lastenpuutarha.fi/yhdistys/puutarhahistoriaa/ . Peltotyöt on Kumpulassa nyt jo useita vuosia hoidettu ilman traktoreita niin kuin alkuaikoinakin, ja siinä apuna on ollut sitten myös työhevosharrastajien kevättyökurssi, jossa pääsi kokeilemaan monenlaisia hevoshommia. Tänä vuonna kurssi järjestettiin 15.5.

Vaikeinta mitä kurssilla harjoiteltiin oli ehdottomasti kyntöauran ohjaus. Kuulemma pappani kynsi hevosella yksin, ohjasi hevosta ja auraa yhtäaikaa. Ei kyllä polvi pojasta, eikä tässä tapauksessa tyttären tytöstä, nyt parane, sillä niin hankalaa oli jo pelkkää auraa ohjata, ihan pienestä heilauksesta tai saatikka tielle osuneesta kivestä se meni mihin sattuu jos ei osannut todella nopeasti ja tarpeeksi pienesti korjata. Tietysti tässäkin harjoittelu varmaan tekisi mestarin, mutta mietityttää että millaiset määrät sitä harjoittelua sitten tarvittaisiin..

Uuras osasi hommansa, joten kun takanakin vaan osattiin niin hienoa kyntöuraa syntyi! Tässä Matti Vuori ja Suvi Huhtaluukinen näyttävät mallia. Uuras osasi komennon "liki vako", joka tarkoitti että kavionleveyden edellisestä vaosta mennään. Mutta sitten kun meillä aloittelijoilla vaot menivät välillä huonosti ja piti peruuttaa niin uuraksen mielestä reuna oli tietenkin se uusin reuna eikä viimeinen ehjä reuna! Myös vauhtia sai kontrolloida, Uuras tykkäsi että helpointa olisi tietenkin vetää aika reipasta vauhtia, mutta auran kanssa perässä kompuroivalle se ei taas välttämättä ihan sopinut..

Valjastuksia päästiin näkemään kurssilla erilaisia, tässä ehkä minulle kiinnostavin tapaus, koska en ollut tällaista valjastusta ennen nähnyt.

Niilo Juseliuksen Kyllikki-tammalla oli jännittävät yhdistelmävaljaat, joissa oli kiinni tuollaiset aisan pätkät joihin kuorma sitten kiinnitettiin. Eli vähän niinkuin tamppivaljaat ja luokkivaljaat yhtäaikaa.

Ne nyt eovat tietenkin kuvan epätarkin osa, mutta Kyllikillä oli myös jännät kuolaimet, jotka kiinnitettiin niissä mukana olevista poskihihnoista pikalukoilla riimuun. Näin oli sitten helppo vaan ottaa kuolaimet pois ja tamma pääsi tauolla heti syömään.

Kyllikin valjaisiin kiinnitettiin sitten tällainen kippikärry, jolla levitettiin kompostoitunutta lantaa ja turvetta perunapellolle. Sekään nyt ei taas kuvassa niin näy, mutta Kyllikillä oli aivan selvästi iso-iso-isänsä Vieterin hassut lurppakorvat! Ja menohalujakin tuntui olevan..

Matti Vuoren Elli-tamma taas näytti mallia äestämisessä. Sen kun nyt viitsi liikkeelle lähteä, Ellillä ei ollut kiire!

Kurssilla myös kerrottiin töihin käytettävistä välineistä ja varaosista, joita vaan nykyään taitaa olla valitettavan hankala saada. Aurassa maapuoli etenkin olisi tärkeä olla ehjä ja suora, että muutenkin vaikea ohjattavuus ei entisestään hankaloituisi. Yksi opituista asioista oli myös se, että käännettäessä päisteessä auraa ei kallistetakaan tuolle maapuolelle jonne se helpommin keikahtaa, vaan terän puolelle.

Fiskarssin aura numero 9. Siru Saarinen selittää kiinnitystä ja osien kunnon merkitystä auran käytettävyyteen. Tanja Lundsten täydentää taustalta. Kuvassa näkyy Auran maapuoli, jonka alareunan tulisi olla ehjä ja suora. Osa on vaihdettava mutta mistäs löytäisi sen Fiskarsin vanhan varaston..

Kylvökone ja jyrä. Kuulemma nykyisin on käytössä traktorivetoisia kylvökoneita jotka toimivat ihan samalla periaatteella kuin tämä hevosvetoinen peli, hiukan isompia ne tietenkin taitavat olla...

Kesäpäivän touhuja

Maalari maalasi taloa, vaikka oli kyllä pelkkää punaista. Illan tullen hän menee sitten katsomaan että kuinkas vaaleanpunainen vuohi hänellä onkaan.. Maali oli kyllä jo ihan kuivaa kun vuohet pääsivät takaisin kotiinsa, mutta punamaalista voi kai hiukan irrota silti väriä, varsinkin jos siihen hinkkaa valkoista turkkiaan. Hyvä että tuli nyt kuitenkin ainakin yksi täysin sateeton päivä niin sai maalattua, ja vuohelahan sopii nyt sitten hienosti pihapiiriin, se näyttää siltä kuin se aina olisi ollut punainen.

Yrttimaallani on tällä hetkellä myös hieman punaista ja se näyttää varsin ihanalta kun siellä kukkivat sekä väriminttu että päivänkakkara jota en raaskinut kitkeä. Sitä kyllä voisi opetella käyttämäänkin, sillä huussin seinältä löytyvän vanhan yrttikalenterin mukaan se mm. auttaa kouristuksiin ja parantaa keskittymiskykyä. Ehkä joku on ihan tarkoituksella istuttanut niitä tuohon, kasvoihan vieressä valmiiksi ruohosipulikin. Taidanpa kerätä heti muutaman kukan kuivamaan syksyn teehetkiä varten!

Loppu hyvin kaikki hyvin

Viime päivien jatkuva ja ajoittain rankkakin sade oli liikaa pionin nupuille, kolmesta ihanasta pallosesta kaksi oli katkennut. Minua kovasti tämä suretti, mutta laitoin kuitenkin nuput vesilaseihin, jos ne vaikka aukeaisivat. Ja aukesivathan ne! Ihan ihania ovat sisälläkin ja harmittaa paljon vähemmän.

Vuohen vuosihan se taitaa olla..

No niin, nyt meillä sitten on vuohia! Tuntuu vähän hassulta olla yhtäkkiä vuohien omistaja. Ne ovat kovin seurallisia otuksia ja tulisivat varmaan mukaan vaikka sisälle jos pääsisivät, ja koska ne eivät ennestään olleet tottuneet narussa olemiseen, olen katsonut niiden perään ja pitänyt niille seuraa lähes joka päivä niiden laiduntaessa ulkona tarhasta sään salliessa. Ihan mukavaa vaihtelua istua ja lukea kirjaa kaikenlaisten rakennushommien sijaan, joita kyllä vieläkin riittäisi.. Narujen selvittelyähän siinä kyllä välillä joutuu kesken lukemisen sitten tekemään. Tarhan aitaa piti vähän parantaa myös kun nämähän löysivät tietenkin yhden kohdan josta pääsivät läpi! Eivät ne mihinkään onneksi lähteneet, kylki kyljessä ihmettelivät kanalaa kun tultiin kyliltä kotiin, ja tulivat sitten meitä vastaan ja menivät ihan kiltisti takaisin tarhaansa. Kai se enemmänkin oli sellainen asia että pakkohan siitä aidasta oli mennä läpi kerta siitä pääsi..

Kanat ottavat ihan tyynesti uusien naapureiden läsnäolon, tässä kuvassa meidän hieno musta kanamme Kukka on muuten uhkaavasti matkalla kohti ruusupenkkiäni, joka on ehdottomasti kielletty kuopimispaikka... Enkä taida huomata mitään koska saan juuri varvaspesun Lyydialta, joka on esiintynyt blogissa ennenkin, tammikuussa aivan vastasyntyneenä Lahja-äidin tissillä! Silloin ei vielä tiedetty että Lyydia muuttaakin meille. Ritari, eli tuo harmaankirjava pieni höpö, sen sijaan oli jotenkin ihan syntymästä asti meille tulossa, ja sen ansiota varmaan on että meille vuohia ylipäänsä tuli. Ritari on pari kuukautta Lyydiaa nuorempi, ja turvautuukin siihen kovasti nyt kun joutui yhtäkkiä äidistä eroon. Hieman harmillista on ettei kummallekaan vuohelle taida tulla sarvia, kun luultavasti ne olisivat jo alkaneet kasvaa, mutta toisaalta ehkä hyväkin, Hifi pieni villakoira kun sai Lahjalta pari kertaa sarvilla kyytiä kun jahtasi sen pikkuisia.. Hifin mielestä pikkuvuohet ovat ihania ja se pussailee niitä nenälle.

Lyydia ihmettelee Hifin tuomaa lelua, miettii varmaan että on tuolla kumma ruokavalio... Hifi vie lelua kanoillekin, mutta eivät nekään ymmärrä mitä sillä pitäisi tehdä.

Kolme pientä vuohta?

Odotetut omenapuun kukkaset

Olen koko kevään odottanut että kukkiihan omenapuuvanhuksemme taas, ja viimeinkin on sen aika! Hitaasti ja viipyillen ovat nuppuset aukeilleet eikä kukinta ole aivan yhtä runsasta kuin viime vuonna, mutta toisaalta jos ei tällä kertaa tulisi kovin kylmä kesken kukinnan niin ehkä saattaisimme saada kuitenkin taas jonkun verran omenoita. Viimeksi tosiaan kesäkuun alun kylmät yöt taisivat viedä osan sadosta, mutta nyt ei kai ainakaan ennusteissa ole sellaisia lupailtu.

Kevät ja kesäkurpitsat

Kesäkurpitsa on aika viehättävä kukkanen, ja kovasti ne jo kurottelevat valoa kohti meidän hämärässä mökissämme. Katsotaan kuinka monta tänä vuonna lähtee oikeasti sitten kasvamaan, toivottavasti en kovin montaa palelluta tai katko tai muuten onnistu tuhoamaan. Viime vuonna meni aika monta, mutta tuli muutama kurpitsakin silti. Oreganokaan ei ole vielä päässyt ulos kun kevät oli kovin kylmä ja ei se kesä oikein ole kunnolla tullutkaan. Kai kylmänkin kevään on pakko jossain kohti kesäksi muuttua? Onneksi ei ole tämän enempää viljeltävää ettei tarvitse kylvöistä huolehtia!

Parahultaisia puutarha-apulaisia

Kai se kevät viimein kunnolla on saapunut, seljan kukat ainakin ovat jo tulollaan ja pionit pilkistelevät. Pioneita ja ruusupenkkiä olen hoitanut ihan itsekseni, mutta mustaherukkapensaiden herättelyyn sain reipasta apua kanasilta. Alustat pöyhittiin ja lannoitettiin, oksat tuettiin, ja viimevuotiset elämänlangat saivat kyytiä, jospa ne tänä vuonna saataisiin yhdessä pidettyä vähän paremmin aisoissa.