Ruskaretki Lemmenjoelle

Pieni retki vielä pohjoisempaan ruskan värejä ihailemaan! Lähdettiin vähän yllättäin niin oli kiva että löydettiin matkalta kuitenkin yksi baari ja tankkauspiste Tieva Baari! Se oli samalla vähän kuin aikahyppy menneisyyteen.

Penniä litralta..

Saavuttiin Hotelli Korpikartanoon illan jo hämärtyessä, se sijaitsi lähellä Lemmenjoen kansallispuistoa kauniin Menesjärven rannalla.

 

 

Yö nukuttiin hyvin ja aamulla jätettiin melonta väliin, vsikka se olisi hotellilla ollut mahdollista, koska sää oli tihkusateinen ja kylmä. Onneksi aamiainen oli tosi hyvä ja sääkin kirkastui kun päästiin kansallispuiston maisemiin.

Muurahaislampi luontopolun alkupäässä

Ylhäällä harjun päällä kuultiin kun kuukkelit juttelivat mukavia, ja sain vielä juuri ja juuri napattua niistä pari kuvaakin.

Kansallispuiston reitin varrella oli esittelytekstin perusteella kuulemma peurakuoppia ja geologisia muodostelmia, mutta ei aina tiedetty mikä oli mikä koska kaikki reitin varrella olleet opastekyltit oli jostain syystä poistettu. Tässä mahdollisesti geologinen muodostelma.

Jännäpuu

Petäjäkin oli ottanut ruskavärityksen.

Kansallispuoston jälkeen käytiin Inarissa pyörimässä ja vähän ihmettelemässä saamelaismuseota, josta sai muuten erittäin hyvää gluteenitonta juustokakkua, ja sitten suunnattiin etelää kohti. Seuraava pysähdys oli Karhunpesäkivellä.

Karhunpesäkiven sisällä.

Maisemat harjun päältä kohti Inarijärveä.

Kierros Karhunpesäkiven ympäri.

Muitakin melko massiivisia lohkaireita oli rinne pullollaan.

Seuraava pysähdys oli Kiilopäällä, jossa suunniteltiin makkaranpaistoa ja luontopolkua, mutta pysähdys jäi pieneen kierrokseen koska alkoi sataa ihan kaatamalla vettä. Hienot ruskan värit oli sielläkin.

Kotimatkalla ei ollut sitten enää muuta pysähdystä kuin pizzan syönti sodalkylässä, joyen ehdin kutoa vähän villapaitaakin. Loppumatka ajettiin todella rajuja auringonlaskun värejä ihaillen, kyllä oli sitten värejä silmien täydeltä! 

Norjaa ilmettelemässä

Äitini kävi kylässä meillä täällä Lapissa ja päätimme sitten käydä vielä vähän pohjoisemmassa, Jäämerta katsomassa. Maisemat olivat niin upeita kuin odotimmekin, kallioseinämiä, vesiputouksia ja meren siniset, ehkä vuonojen pakahduttavuus vielä pääsi yllättämäänkin. Altassa yövyimme oikein mukavasti mökissä leirintäalueella, mitä nyt aamu viideltä naapurissa autoa pakkaavat ja ovea paukuttelevat naapurit hiukan häiritsivät yöunia. Ensimmäiset nähtävyydet matkan varrella olivat hienoja vesiputouksia.

Pikefossen Kautokeinosta pohjoiseen.

Ennen Altaan laskeutumista.

 Altaan saavuttiin todella ahtaan ja jyrkän rotkotien kautta, melkein vähän pelotti siellä kallioiden välissä. Mutta pääsimme alas Jäämeren rantaan!

Jäämeren vesi tuntui yllättävän lämpöiseltä, niin kuin koko ilmastokin oikeastaan. Hienoja kiviä oli tavattoman paljon...

 

 Yöpyminen oli varattu Alta River Campingistä, sijainti oli kätevä ja ihan siisti paikka kaiken kaikkiaan, koiran sai ottaa mukaan, ovenkahvat vähän irtoilivat käteen tosin!

Leirintäalue joen puolelta

Japaniinialainen origamikahvi toimi täydellisesti tahinipurkin eli matkakahvipurkkini kanssa. Miten ne onkin osanneet mitoittaa näin hyvin?

Varmuuden vuoksi käytiin vielä keräämässä ja ihailemassa vähän lisää kiviä Alta-joen rannalla ennen matkan jatkamista

 

 Automatka Altasta länteen vuonoja pitkin oli jatkuvaa maisematietä aika monia tunneleita lukuunottamatta. Etenkin Naavuonoon (Kvænangen) laskeutuminen oli jyrkkä ja kiemurainen ja sieltä ulos kiivettiin korkealle.

 

 

Kakkutauko Storslettissa

Kaivuono (Kåfjord) oli viimeinen vuonon pohjukka jossa käytiin ennen Suomea kohti kääntymistä, nimensä epäilyksestä huolimatta se oli niin vuonomainen kuin voi olla, kapea ja jyrkkäreunainen.

Yykeränperästä (Skibotn) käännyttiin sisämaahan kotia kohti. Ennen Suomen rajaa kartassa luki vielä että "vesiputous". Löydettiinkin se vaikka mitään kylttiä pysähtymispaikalle ei ollut, mutta putouksia oli useampia ja osa näkyi tielle. Varoituskylttiä ei ehkä olisi tarvittu, ei tehnyt mieli mennä kahlaamaan..

 

 

Joku muukin oli askarrellut kivien parissa..

Suomen puolella jätettiin Saanalle kiipeäminen kuitenkin toiseen kertaan kun mahakin oli niin täynnä Kilpisjärven retkeilykeskuksella syödyn buffet-päivällisen jälkeen, mutta pysähdyttiin sentään vähän ihailemaan sitä kauempaa. Ensi kesänä sitten..