Miten se meni että kissanpennut on ihania..

Hifin mielestä ainakin kissanpennut ovat ihania, ja tänään Hifi tapasi Loimihaan uuden tallikissan Viljon. Viljoa ehkä aavistuksen jännitti enkä ihmettele, mutta onneksi Hifi ei ollut ensimmäinen innokas koira, jonka se kohtasi ja Hifikin osaa jo aika hyvin kissaa, niin kaikki meni tosi hyvin.

..joko leikitään? 

Ei ole mitään niin suloista kuin kissanpennut

Ei tähän varmaan juurikaan tekstiä tarvita, kuvia kaikki tahtoo nähdä! Mutta kerron sen verran että koiramme Hifi oli myös mukana katsomassa pentuja ja eivät ne kissat olleet siitä kovin moksiskaan. Pentujen äiti tuli aluksi ulos vilkaisemaan että ketäs täällä on, mutta en saanut siitä kuvaa kun Hifi tervehti vanhaa painikaveriaan niin innokkaasti. Todettuaan että olimme tuttuja emokissa meni kaikessa rauhassa takaisin sisälle köllimään (ja ilmeisesti odottamaan ruoka-aikaa, se syö kuulemma todella paljon). Pennut onneksi jäivät vähän ulkoilemaankin!



Poikasia!

 Eilen illalla syntyi kissanpoikasia kaverin kissalle ja varsinkin koska yksi pennuista on tulossa meille niin pitihän niitä käydä heti katsomassa! Ne ovat ihan ihan pieniä ja suloisia ja niin kovia kiemurtamaan.

Samalla kävin vilkaisemassa silkkikanatipuja, jotka sen sijaan ovat jo aika isoja ja tomeria, joskin todella hassuja tupsupäitä. Yhdellä oli niin iso tupsu päässä että tuntui ettei se mitenkään voi nähdä mitään sieltä alta. Siitä oli myös mahdotonta saada sellaista kuvaa josta erottaisi että mikä karvakasa siinä kuvassa oikein on. Muutenkin kuvaaminen oli aika haastavaa, koska tipuset olivat niin uteliaita että tunkivat kiinni kännykkään jolla koitin kuvata, ihme tyyppejä!

Kissanpojat sen sijaan tunkivat kiinni emon kylkeen ja peittyivät sen turkin kätköihin, mutta kyllä sieltä joku pieni häntä ja joku suloinen naama vähän vilahtaa.