Pieni retki Pallakselle

Tervetuloa Pallakselle!

Aika paljon oli väkeä paikalla.

Liikuntarajoitteiset porot voivat parkkeerata tähän. Aika monella tuntui olevan ainakin siestan mittainen rajoittuneisuus...

Vähän kiivettiin ylöspäin vilkuilemaan maisemia.

En ole ennen käynyt Pallaksella, ne ovat olleet mielessäni vain rivi sinisiä tuntureita taivaanrannassa, nyt koitin kartasta hahmottaa kaikki kerot paikoilleen.

Tuo sinisyys horisontissa on kyllä parasta!

Löysimme myös Pallasjärven rannalta punaisen hiekan autiotuvan ja pääsin heittämään viimein talviturkin. Aika hienoissa maisemissa!

Lämmin päivä pilvistä huolimatta, ja aurinko kuitenkin pilkisteli. Vesikään ei ollut aivan tajuttoman kylmää.

On se aika punaista, Punainen hiekka. Hifikin kävi urheasti uimassa mutta enimmäkseen tärisi sen jälkeen Ekin sylissä rannalla.

Oi että tätä sinistä maisemaa!

Evästauolla nautittiin viimeiset Japanista tuomani origamikahvit ja väinönputkella maustettuja eväsleipiä.

Jos nyt oikein hahmotin niin eväspaikalta aukeni näkymä vielä lumiseen Pyhäkuruun jonka takana kohoaa Pallaksen korkein huippu Taivaskero yli 800 metrin korkeuteen.

Lempeästi tuulessa huojuvia luhtavilloja, näyttäisi ainakin olevan monta kukkaa samassa.

Asioita joista pidän

Olen joskus aiemminkin koonnut tänne kuvia joissa ei saa olla eläimiä eikä ihmisiä kun minut oli facebookissa haastettu johonkin tällaiseen kuvasarja-asiaan, ja kun taas on käynyt niin, tehdään uudestaan! Tällä kertaahan aihe on oikein tärkeä suorastaan, asioista tykkääminen lisää elämänlaatua, näin uskon. Tässä siis kymmenen asiaa joista pidän:

Vesi. Myös ranta ja uiminen,
mutta ehkä ne menevät samaan..

Sinisinä kaukana siintävät kukkulat. Se että näkee kauas.

Mutta tässä on kyllä kaksi asiaa, aamukahvi ja muumikirjat, lukeminen yleensäkin. 

Kakut!

Postikortit, saadut ja lähetetyt.

Hienot kivet.

Värit ja maalaaminen.

Lumi.

Uunileivät. Ja hyvä ruoka ylipäätään. 

Talviturkista eroon

Vesi ei varmaan koskaan ole ollut näin lämmintä kun olen heittänyt talviturkkini, mutta silti vähän meinasi palella veteen mennessä, vähän niin kuin tottumuksen vuoksi. Hifi ei heittänyt talviturkkia, mutta kävi katsomassa paikkaa jossa neljä vuotta sitten yritti pienenä pentuna vetten päällä kävelyä ja päätyikin ensimmäisiin uimaharjoituksiinsa. Silloin vesi oli nilkkojeni erehtymättömän mittarin mukaan noin 18 asteista, nyt varmastikin selvästi yli 20 koska mahaan asti pystyi kastautumaan aivan ilman vilun väreitä. Hifikin vähän maistoi sentään vettä mutta muuten se lähinnä tuijotti minua huolissaan kun uin ja kyseli Ekiltä että eikö todellakaan tehdä tälle tilanteelle mitään vaikka selkeästi nyt on tosi vaarallinen paikka! Minä olisin kyllä voinut kellua aalloissa vaikka kuinka pitkään, vesi oli niin ihanan lämmintä, ja pois tulo ei melko kovan tuulen takia ollut ollenkaan houkuttelevaa.. Ihana iltauinti joka tapauksessa, pääsisipä useammin!