Oli niin hyvää ruokaa että ryhdyin saman tien ruokablogistiksi

Jämäkulhollinen eilistä hyvää perunamuussia odottaa jääkaapissa. Kaupassa käynti tuntuu ylivoimaiselta. Parasta siis ajaa suoraan kotiin! Onneksi 2017 oli erinomainen suppilovahverovuosi, ja pakastimessa on valmiita annospussillisia paistettuja sieniä. Ja tiesin kyllä jättäessäni kauppareissun väliin että jääkaapissa on jämät Pecorino Romano -juustosta. Siitä se lähti.

Peruna paistokaiset:

Kulhollinen eilistä perunamuussia
3 munaa Oriniemestä Jaanan kanoilta
Pieni tilkka aamulla lypsettyä Aronia-lehmän maitoa
Vähän raastettua Pecorino Romanoa
Voita paistamiseen

Tomaattinen sienikastike:

Punasipuli
Keltaisen paprikan jämät
Paistettuja suppilovahveroita pieni pussillinen
Purkki Mutti-tomaattimurskaa
Pari ripausta ruususuolaa
Ripaus rouhittua mustapippuria
Tilkka sitruunamehua
Voita ja kylmäpuristettua oliiviöljyä paistamiseen

Jugurttikastike:

Yksi pieni ja yksi iso valkosipulin kynsi
Kourallinen tuoretta persiljaa
Loraus kylmäpuristettua oliiviöljyä
Pari tilkkaa sitruunamehua
Sopiva ripaus ruususuolaa
2/3 purkillista Valion luomua turkkilaista jugurttia tässä tapauksessa mutta mikä tahansa muukin vastaava käy aivan yhtä hyvin

Pilko sipuli ja laita paistumaan voihin ja oliiviöjyyn, lisää hetken päästä melko isoiksi pilkottu paprikan jämä ja sitten sienet. Anna muhia hetki, laita sekaan tomaattimurska ja lisää suola ja pippuri, anna muhia lisää kunnes on sopivan paksua eikä enää olemukseltaan vetistä. Kastikkeen muhiessa pilko valkosipulit. Paras olisi murskata ne palaset sitten esimerkiksi lusikalla suolan kanssa, mutta koska minua laiskotti laitoin ne oliiviöljyyn ja sitruunamehuun odottelemaan hetkeksi sen suolan sekä pieneksi silputun persiljan kanssa. Sillä välin sekoitin perunamuussiin munat, maitotilkan ja juustoraasteen ja aloin paistaa n. 1,5 cm paksuja kakkusia voissa melko kuumalla pannulla. Jossain sopivassa välissä kannattaa lisätä jugurtti suolanesteessä lilluviin valkosipuleihin ja sitruunamehu sienisoosiin, jotta molemmat kastikkeet ovat valmiita kun on aika ryhtyä syömään.

Tarjoiluehdotus: Käy sittenkin siellä kaupassa ja osta joku salaattilehtinen että saat annoksesta hiukan houkuttelevamman näköisen. Tai säästä nyt edes pikkuisen sitä persiljaa. Ja osta parempi kamera, tai laita ainakin valot päälle.

On syksy

 

Tekee mieli tomaattia ja valkosipulia. Koko ajan on nuha. Sieniä on syöty niin paljon että ei juuri nyt niin huvita enää, ja tänään löydettiin lisää. Pitää kuivata ja pakastaa. Ruska on yhtäkkiä ihan täysillä täällä ja lokakuukin jo. Päätöksiä pitäisi tehdä useammassakin asiassa, ajatuksia muotoutuu kyllä viimein, ehkä kesän pysähdyksestä päästään eteenpäin. Ja vuohet on ihania, en ymmärrä miksei kaikilla ole vuohia, katsokaa nyt kun ne oli metsäretkellä meidän kanssa! No ehkä jos meinaa kasvattaa vaikka puutarhakukkia niin ymmärrän että vuohet ei välttämättä ole paras idea, ja sienestäessäkin ne on kyllä paikoin vähän hasardeja.. Mutta niillä oli niin hauskaa, ja tupakkamaan ne jättävät rauhaan ihme kyllä, tuhkakupit kun nimittäin kuuluvat suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin.

Syysjuttuja, kaunista ruokaa

Vielä kun olisi aikaa ja energiaa kerätä ja laittaa.. Puolukat alkavat olla aika ihanan tummanpunaisia, huomenna täytyy käydä vähän edes aloittamassa niiden poimintaa. Yrttejä on jonkin verran kuivumassa, siankärsämöä, humalaa.. Minttua ja ruusun terälehtiä iltateessä. Kyllä se tästä.