Rodos, meri

Tämän takiahan tänne tultiin! Sininen, sininen, turkoosi, mintunvihreä, harmaa, musta ja taas sininen. Eri sininen. Monen sininen. Pehmeä ja hurja, lämmin ja kylmä. Ja niin sininen!

Se näkyi jo lentokoneesta!

Siinä se nyt on!

Ja niin kauniina kimaltavat rantakivet, jotka tosin hiukan vaikeuttivat aaltoihin pääsyä..

Merenelävä, pitihän niitä maistaa!

Auringonlaskua saattoi ihailla rantaravintolan terassilta, supermukavaa! Tarjoilijatkin olivat hauskoja.

Yömeri

Päivämeri

Ranta-aktiviteetteina torkkumista, kivitornien kasaamista, lukemista, meditointia ja tietenkin uimista, tai ehkä ennemminkin aalloissa kelluskelua..

Suola tuunasi sormuksen.

Ne kuuluisat kolossipylväät.

Veneitä joka lähtöön..

Mutta uskaltaako näillä pikkuisilla merelle?

 

Kaupungin itäpuolella on paikan suosituin ranta, jossa ei ole niin tuulista kuin länsipuolella jossa me olimme. Paitsi sinä päivänä kun me kävelimme itäpuolelle, siellä olikin oikein kunnon aallokko!

Varustautumista seuraavaan rantapäivään hotellin parvekkeella.
Rodoslainen valkoviini kävi jo vähiin ennen kuvan ottamista.

Mari aalloissa..

Minä rantavahtina.

Vuohilasten leilkkipuisto

Parin viikon takaisia kilikuvia sain vihdoin käytyä läpi, silloin meillä purettiin ulkoa pöytä ja penkit pois kaivinkoneen tieltä, ja kilien mielestä tästä syntyi aivan paras leikkipuisto, liukumäki ja kaikki! Nyt kilit ovat jo ainakin tuplanneet kokonsa, eivätkä mahdu enää kaikista leikkipuiston tunneleista, uskomaton kasvuvauhti!

Kilit ulkoilevat ensimmäisen kerran ja tapaavat villakoiran

Käytiin tänään iltapäivällä kun oli lämmin aurinkoinen hetki Villakoira-Hifin kanssa kysymässä lähtisivätkö neljän päivän ikäiset kilit Suru ja Papu ulos leikkimään. Hifi oli niin kovasti odottanut tapaamista jo monta päivää että ihan tärisi innosta. Kilit vähän ensin katselivat että mikäs paikka tämä on mutta aika nopeasti uskaltautuivat ulos juoksentelemaan, koirakaan ei kovasti jännittänyt, ehkä se oli niiden mielestä sopivasti samankokoinen vipeltäjä!

Parasta Prahaa

Prahassa vietetty pitkä viikonloppu oli tunnelmaltaan lämmin mutta säiden puolesta aika harmaa ja kolea. Sateiden välillä saatiin pieni aurinkoinen hetki joen rannalla, suuret vedet ovat vaan aina niin kiehtovia, ja jokirannassa pääsi joissain kohti ihan lähelle Vltavaa, aivan viereen.  Melkein liian jännittävä on tuollainen laidaton laita. Vähän hämmensi kun jotkut antoivat lasten olla joutsenien seassa niitä ruokkimassa, ihan reunan lähellä. Nämä vaikuttivat kyllä varsin rauhallisilta ja kesyitä linnuilta maineeseensa nähden, mutta ovathan ne aika isoja kuitenkin, ja kuka niistä tietää! Jokivalliin sidotut veneet taas näyttivät pieniltä ja heppoisilta suureen jokeen ja massiivisiin siltoihin nähden. Olisinkohan uskaltautunut soutelemaan?