Asioita joista pidän

Olen joskus aiemminkin koonnut tänne kuvia joissa ei saa olla eläimiä eikä ihmisiä kun minut oli facebookissa haastettu johonkin tällaiseen kuvasarja-asiaan, ja kun taas on käynyt niin, tehdään uudestaan! Tällä kertaahan aihe on oikein tärkeä suorastaan, asioista tykkääminen lisää elämänlaatua, näin uskon. Tässä siis kymmenen asiaa joista pidän:

Vesi. Myös ranta ja uiminen,
mutta ehkä ne menevät samaan..

Sinisinä kaukana siintävät kukkulat. Se että näkee kauas.

Mutta tässä on kyllä kaksi asiaa, aamukahvi ja muumikirjat, lukeminen yleensäkin. 

Kakut!

Postikortit, saadut ja lähetetyt.

Hienot kivet.

Värit ja maalaaminen.

Lumi.

Uunileivät. Ja hyvä ruoka ylipäätään. 

Oli niin hyvää ruokaa että ryhdyin saman tien ruokablogistiksi

Jämäkulhollinen eilistä hyvää perunamuussia odottaa jääkaapissa. Kaupassa käynti tuntuu ylivoimaiselta. Parasta siis ajaa suoraan kotiin! Onneksi 2017 oli erinomainen suppilovahverovuosi, ja pakastimessa on valmiita annospussillisia paistettuja sieniä. Ja tiesin kyllä jättäessäni kauppareissun väliin että jääkaapissa on jämät Pecorino Romano -juustosta. Siitä se lähti.

Peruna paistokaiset:

Kulhollinen eilistä perunamuussia
3 munaa Oriniemestä Jaanan kanoilta
Pieni tilkka aamulla lypsettyä Aronia-lehmän maitoa
Vähän raastettua Pecorino Romanoa
Voita paistamiseen

Tomaattinen sienikastike:

Punasipuli
Keltaisen paprikan jämät
Paistettuja suppilovahveroita pieni pussillinen
Purkki Mutti-tomaattimurskaa
Pari ripausta ruususuolaa
Ripaus rouhittua mustapippuria
Tilkka sitruunamehua
Voita ja kylmäpuristettua oliiviöljyä paistamiseen

Jugurttikastike:

Yksi pieni ja yksi iso valkosipulin kynsi
Kourallinen tuoretta persiljaa
Loraus kylmäpuristettua oliiviöljyä
Pari tilkkaa sitruunamehua
Sopiva ripaus ruususuolaa
2/3 purkillista Valion luomua turkkilaista jugurttia tässä tapauksessa mutta mikä tahansa muukin vastaava käy aivan yhtä hyvin

Pilko sipuli ja laita paistumaan voihin ja oliiviöjyyn, lisää hetken päästä melko isoiksi pilkottu paprikan jämä ja sitten sienet. Anna muhia hetki, laita sekaan tomaattimurska ja lisää suola ja pippuri, anna muhia lisää kunnes on sopivan paksua eikä enää olemukseltaan vetistä. Kastikkeen muhiessa pilko valkosipulit. Paras olisi murskata ne palaset sitten esimerkiksi lusikalla suolan kanssa, mutta koska minua laiskotti laitoin ne oliiviöljyyn ja sitruunamehuun odottelemaan hetkeksi sen suolan sekä pieneksi silputun persiljan kanssa. Sillä välin sekoitin perunamuussiin munat, maitotilkan ja juustoraasteen ja aloin paistaa n. 1,5 cm paksuja kakkusia voissa melko kuumalla pannulla. Jossain sopivassa välissä kannattaa lisätä jugurtti suolanesteessä lilluviin valkosipuleihin ja sitruunamehu sienisoosiin, jotta molemmat kastikkeet ovat valmiita kun on aika ryhtyä syömään.

Tarjoiluehdotus: Käy sittenkin siellä kaupassa ja osta joku salaattilehtinen että saat annoksesta hiukan houkuttelevamman näköisen. Tai säästä nyt edes pikkuisen sitä persiljaa. Ja osta parempi kamera, tai laita ainakin valot päälle.

Syysjuttuja, kaunista ruokaa

Vielä kun olisi aikaa ja energiaa kerätä ja laittaa.. Puolukat alkavat olla aika ihanan tummanpunaisia, huomenna täytyy käydä vähän edes aloittamassa niiden poimintaa. Yrttejä on jonkin verran kuivumassa, siankärsämöä, humalaa.. Minttua ja ruusun terälehtiä iltateessä. Kyllä se tästä.

Japanin jälkinäytös

Nyt kun aikaerosta toipuminenkin on ohi on hyvä tehdä vielä viimeinen japaniaiheinen julkaisu, ihan jo siksikin että saa vielä viimeisinä päivinä Nagoyassa otetut kuvatkin julkaistua. Mitä japanista jäi käteen?

-Temppelivaellus. Jos joskus eksyn uudestaan Japaniin niin haluaisin käydä hakemassa temppelikirjaani lisää leimoja. Uskontoon suhtautuminen vaikuti rennolta. Tuntui että saimme ihan yhtä lailla kiertää reittiä vaikka olimmekin ulkomaalaisia turisteja, ei ketään tuntunut kiinnostavan kuinka tosissaan olemme tai kuinka paljon tiedämme buddhalaisuudesta. Ja itsekinhän sotkevat sekaan shintolaisuutta jo ihan varmuuden vuoksi, todella monissa temppeleissä oli myös shintolainen alttari ja portteja. Saa nähdä nyt sitten olivatko pyhimyksen kuulolla kun toiveita esitimme. Lyydian tissit ainakin voivat hyvin (Rukouksia ja toiveita).

-Japanilainen aamiainen. Jos et ole heti aamutuimaan kovin innostunut kylmistä tofutyyppisistä tai oikeastaan pesusienimaisista kökkäreistä ja raa'ahkoista kananmunista riisiin sotkettuna niin kannattaa ehkä jättää japanilainen aamiainen väliin. Misokeitto oli kyllä ihan mukavaa aamusyötävää, mutta kahvistakaan ei sitten ole mitään takeita!

-Muumivuoret. Maisema oli jotenkin niin herttaista, metsän peitossa olevat kumpuilevat vuoret olivat ihan kuin muumilaaksosta. Ja miten niin jyrkillä rinteillä voi kasvaa niin tiheä metsä?

-Japanilainen hässäkkä. Moni asia oli kovasti automatisoitua mutta ei välttämättä kovin sujuvaa. Esimerkiksi yhtäkkiä joku juna-aseman portti saattoikin toimi eri logiikalla kuin muut ilman mitään ohjeistusta, joka vaati tietenkin jatkuvasti useamman kappaleen henkilökuntaa selvittelemään tilannetta, tietenkin uniformuissa ja koppalakeissa. Ravintolassa automaateista tilattiin usein ruoka ja vietiin lappu kassalle jota vastaan sai sitten annoksen, joka tietenkin oli ihan kätevää. Paitsi että välillä pitikin silti osata myös kertoa mitä ottaa, kun automaatissa oli samalla napilla tosi monta eri annosta. Ja piti sitten tietenkin konsultoida myös henkilökuntaa että mites tämä nyt sitten menee. Hämärää. Kaikenlaiseen tiskeillä asioimiseen ja lippujen ostoon, hotellikirjautumiseen niin pois päin kannattaa Japanissa aina varata aikaa, yleensä se ei ole niin vain yksinkertaista ja useamman henkilön kanssa joutuu asioimaan. Hässäkkä selkeästikin myös tarttuu, nepalilainen ravintoloitsija oli ihan yhtä hässäkässä kuin alkuperäisolennot.

-Kylmät nuudelit. Ei jatkoon. Tosin minulle kerrottiin että ne voivat olla herkullisia. Saas nähdä.

-Kitschiä! Niin kuin nyt vaikka nuo kuvissa näkyvät Pika Pika -kioskin juomat, ihan mahtavia. Aika kalliita olivat, ja kioski ei myynyt ilmeisesti mitään muuta. Siistiä!

-Kimonot ja aamutakit. Kimonoja löytyy aivan uskomattoman ihanilla kuoseilla joka värissä ja materiaalissa, edullisestikin. Mutta kovin isokokoinen ei kannata olla jos haluaa että ylettävät ympäri. Hotellien aamutakeistakin minulla kunnolla kiinni menivät vain ne jotka eivät olleet kimonomallisia. Lisänä mainittakoon vielä tohvelit. Jos joku on tohveli-ihmisiä niin Japaniin kannattaa lähteä ostoksille tyhjän matkalaukun kanssa, valikoimaa riittää!

-Suurkaupungit. Viimeiset päivä Japanissa oltiin tosiaan Nagoyassa, joka oli osakalaisten mielestä ihan maaseutua. Olivat väärässä. Nagoyassa oli myös kaikkein eniten hässäköitä, alkaen Osakan juna-asemalta jossa Nagoyan junien lähtölaitureille pääsy tosiaan toimikin sitten vähän eri tavalla.