Tammamammat ja pikkupojat

Toton ja Armaksen uusi lauma on varsin tammavaltainen, Armas on ainoa ruuna ja Toton lisäksi löytyy kaksi muuta kesällistä orivarsaa. Toinen niistä, shetlanninponi Carlos, asuu jo Toton ja Armaksen kanssa samassa pihatossa, muuhun laumaan voi tutustua vasta aidan yli.

Carlos on hyvin tomera ja utelias

Carloksen äiti on Toton ja Armaksen mielestä aika pelottava. Ja kun Rosita sanoi että kaikki ruoat kuuluvat sille, myös 20m päässä olevat, pojat uskoivat mukisematta. 

Friisiläinen Dora, oikein hieno tamma.

Mimma tykkää lähteä lenkille. Ja syödä. Suomenhevonen.

Welsh part bred Hampi.

Hampin nenä.

Arabiristeytys Lola. Johtaja-tamma.

FWB-tamma ja pilkkupyllyinen varsansa.

Ekin mielestä varsa näyttää okapilta. Johtuu ehkä pilkuista ja epäluuloisesta ilmeestä, tämä pikku okapi kun on hyvin arka. Armas on kyllä sen mielestä ihana, ja sitä voi vähän purra aidan yli.

Toton ja Armaksen korkeusvertailu. Huhhuh.

Parasta Prahaa

Prahassa vietetty pitkä viikonloppu oli tunnelmaltaan lämmin mutta säiden puolesta aika harmaa ja kolea. Sateiden välillä saatiin pieni aurinkoinen hetki joen rannalla, suuret vedet ovat vaan aina niin kiehtovia, ja jokirannassa pääsi joissain kohti ihan lähelle Vltavaa, aivan viereen.  Melkein liian jännittävä on tuollainen laidaton laita. Vähän hämmensi kun jotkut antoivat lasten olla joutsenien seassa niitä ruokkimassa, ihan reunan lähellä. Nämä vaikuttivat kyllä varsin rauhallisilta ja kesyitä linnuilta maineeseensa nähden, mutta ovathan ne aika isoja kuitenkin, ja kuka niistä tietää! Jokivalliin sidotut veneet taas näyttivät pieniltä ja heppoisilta suureen jokeen ja massiivisiin siltoihin nähden. Olisinkohan uskaltautunut soutelemaan?

 

Helsinki International Horse Show

Viimeksi olin HIHS:issä, niin kuin silloin sanottiin, joskus 90-luvulla. Kummisetäni rekkakuski Alwin oli saanut Vip-liput ja vei minut sinne. En paljoa muista itse kilpailuista, mutta pönötin tärkeänä kyllä paikallani varmaan lähes koko päivän. Muistan kohdan missä istuin ja miltä areena siitä näytti. Oli hienoa, joskin vähän hävetti kun kummisetä kävi verryttelyalueella kysymässä miksi hevoset vaahtoavat kun ne tulevat radalle. Ei kai semmoisia nyt pidä mennä kyselemään, ajatteli se pieni tyttö, jolle ei kyllä ollut kovin epätavallista hävetä monenlaisissa turhissa yhteyksissä. Minulla oli silloin punavihreäsininen toppatakki, ja se päällä jonotin pyytämään nimikirjoitusta uuteen Chrisse Fagerströmin kirjaan, jonka kummisetä osti minulle. Vähän harmitti kun Chrisse ei tunnistanut minua vaikka olin käynyt ratsastamassa hänen tallillaan Korpilahdella. Myöhemmin jäin se sama takki päällä auton alle Chrissen Tallin kohdalla silloisella nelostiellä juostessani pimeällä bussiin. Sekin hävetti.

Nyt menen taas Horse Showhun. Minulla on päälläni vaalea trenssitakki, ja jalkaan laitoin korolliset saappaat, toivottavasti jaksan tepastella niillä ympäri Helsingin kovia katuja, kumpparit ja muta kun ovat jaloilleni tutumpi ympäristö. Tällä kertaa rautalankatöitäni on myynnissä Horse Shown expoalueella, olen suorittanut hevosalan tutkinnon eikä minua haittaa vaikka seuralaiseni kävisi kyselemässä mitä keneltä vaan. Ehkä tällä kertaa ei tarvitse jännittää niin paljoa ettei jälkikäteen muista juuri mitään. Ja toivottavasti siellä on samppanjabaari, kun kerrankin olen bussilla liikenteessä.

Totolla kolme kuukautta täynnä tänään

Sataa, sataa ja vieläkin sataa. Koko päivän on hämärää ja pimeää. Musta varsa heikosti valaistussa tallissa. Mutta merkkipäiväkuvia ne ovat nämäkin. Hieno varsa se on, teidän täytyy nyt vaan uskoa kun sanon!

Kurun äänivallit

Olemme heti kaikki tässä

Väsymyksestä purkautuu suru

Olemme melkein valmiita

keskeneräisiä, rikki

eheitä

Leikimme, leikimme

käymme kuilun reunalla

Tapaamme tuulenkin 

keltaiset lehdet kahisevat

Kipu kevenee tyhjyyteen 

ja valoon

Vesi on tyyni ja kylmää

huuhtelee meidät

Näen kaikki

Kuka seisoo olkapääni takana? 

Aikamoinen salaseura!

On syksy

 

Tekee mieli tomaattia ja valkosipulia. Koko ajan on nuha. Sieniä on syöty niin paljon että ei juuri nyt niin huvita enää, ja tänään löydettiin lisää. Pitää kuivata ja pakastaa. Ruska on yhtäkkiä ihan täysillä täällä ja lokakuukin jo. Päätöksiä pitäisi tehdä useammassakin asiassa, ajatuksia muotoutuu kyllä viimein, ehkä kesän pysähdyksestä päästään eteenpäin. Ja vuohet on ihania, en ymmärrä miksei kaikilla ole vuohia, katsokaa nyt kun ne oli metsäretkellä meidän kanssa! No ehkä jos meinaa kasvattaa vaikka puutarhakukkia niin ymmärrän että vuohet ei välttämättä ole paras idea, ja sienestäessäkin ne on kyllä paikoin vähän hasardeja.. Mutta niillä oli niin hauskaa, ja tupakkamaan ne jättävät rauhaan ihme kyllä, tuhkakupit kun nimittäin kuuluvat suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin.

Tupakkien myöhemmät vaiheet

Aiemmin jo puhuin vähän tupakin viljelystä, linkki siihen juttuun tässä: Kessumaat kunniaan. Silloin kasvit olivat vielä verrattain pieniä, tässä vähän kuvia tapahtumien etenemisestä:

Ahkeraa kastelua vaaditaan.

Viime vuotista ja tämän vuotista.

Virginialaiset kukassa.

Sato korjattu kuivamaan.

Armas ja Toto

Syysjuttuja, kaunista ruokaa

Vielä kun olisi aikaa ja energiaa kerätä ja laittaa.. Puolukat alkavat olla aika ihanan tummanpunaisia, huomenna täytyy käydä vähän edes aloittamassa niiden poimintaa. Yrttejä on jonkin verran kuivumassa, siankärsämöä, humalaa.. Minttua ja ruusun terälehtiä iltateessä. Kyllä se tästä.