Rodos, meri

Tämän takiahan tänne tultiin! Sininen, sininen, turkoosi, mintunvihreä, harmaa, musta ja taas sininen. Eri sininen. Monen sininen. Pehmeä ja hurja, lämmin ja kylmä. Ja niin sininen!

Se näkyi jo lentokoneesta!

Siinä se nyt on!

Ja niin kauniina kimaltavat rantakivet, jotka tosin hiukan vaikeuttivat aaltoihin pääsyä..

Merenelävä, pitihän niitä maistaa!

Auringonlaskua saattoi ihailla rantaravintolan terassilta, supermukavaa! Tarjoilijatkin olivat hauskoja.

Yömeri

Päivämeri

Ranta-aktiviteetteina torkkumista, kivitornien kasaamista, lukemista, meditointia ja tietenkin uimista, tai ehkä ennemminkin aalloissa kelluskelua..

Suola tuunasi sormuksen.

Ne kuuluisat kolossipylväät.

Veneitä joka lähtöön..

Mutta uskaltaako näillä pikkuisilla merelle?

 

Kaupungin itäpuolella on paikan suosituin ranta, jossa ei ole niin tuulista kuin länsipuolella jossa me olimme. Paitsi sinä päivänä kun me kävelimme itäpuolelle, siellä olikin oikein kunnon aallokko!

Varustautumista seuraavaan rantapäivään hotellin parvekkeella.
Rodoslainen valkoviini kävi jo vähiin ennen kuvan ottamista.

Mari aalloissa..

Minä rantavahtina.

Matka Japaniin

Yhdeksän ja puoli tuntia lentokoneessa! Ennakkoasetelmien mukaan kramppaan kuoliaaksi ja pitkästyn toisen kerran kuoliaaksi. Mutta ei se sitten aivan niin paha olutkaan, melkein vain. Siperia näytti koneen ilmasta kuvaamana valtavalta ja oli täynnä outoja kuvioita. Mietin vähän että meidäthän pidätetään vakoilusta kun sillä tavalla kuvaavat ja kaikille näyttävät. Pimeääkin tuli, silloin alhaalla ei näkynyt mitään, mutta katselin kuunsirppiä etukamerasta aamunkoittoon asti. Lennolla sai myös hyviä herkkusieniä ja vuohenjuustoa, ja onneksi tajusin tilata japanilaista olutta sillä jouduin täyttämään virallisia maahantulolomakkeita kaksin kappalein ja niiden sisällöstä oli sitten ristikuulustelu perillä. Olisi voinut muuten jännittää.

Illalla sain mahtavia japaniinialaisia jättikatkarapuja Tuhansien metsiköiden katetussa ostoskeskuksessa (Myöhemmässä julkaisussa lisää siitä: Japanilainen hässäkkä), jossa kallein vesimelooni maksoi lähes sata euroa, joten nyt voisi vähän uni tulla silmään siitä huolimatta että aika lailla harmittaa kun hienon väriset sukat jäivät kotiin. Jos jaksaisi sitten huomenna lähteä johonkin Kiotoon tai johonkin kirpputorille. Tai jotain, en minä vaan tiedä, olen yhden yön väliin jättäneenä eräänlaisella ryhmämatkalla, herätys on huomenna aikaisin enkä minä edes oikeasti tiedä missä tämä guesthouse sijaitsee. Terveisiä jostain Osakasta!