Kiivettiin Kellostapulille

Retki Kellostapulille on mukavan leppoisa kiipeäminen, ei liikaa urheilua lomapäivään. Oltiin vielä onnekkaita ja keli oli upea, huipulla ei tuullut liikaa ja sade alkoi uhata vasta paluumatkalla.

Varsinainen kiipeäminen alkoi Varkaankurun putoukselta.

Sitten ollaankin jo aika ylhäällä ja ihaillaan viereistä Kesänkitunturia ja Pirunkurua. Ja pumpulipilviä! 

Ensin mutka alas ennen kuin pääsee ylös asti.

Kesänkijärvi.

Kaukainen sinisyys.

Loppunousu huipulle.

Toiset olivat perillä aiemmin.

Huippuposeeraus.

Mietteitä kivikossa.

Evästaukomaisemat.

Tunturipuudeli.

Uudet lähestymiskengät olivat erinomaiset ja nimestä huolimatta niillä pääsi kiipeämään huipulle asti.

Äkäslompolo.

Kivien ihmettelyä kuului tietenkin ohjelmaan.

Upea mänty tunturikoivujen seurana.

Poseeraus.

Niitä hienoja kiviä vielä.

Harmaahapsi.

Sadepilviä kerääntyi paluumatkalla pikkuhiljaa, alemmas enemmän mutta Keskinenlakikin sai ylleen yhden pienen.

Takaisin Varkaankurussa, kirkasta on vesi.

Kuerlinkat, kevätkohinaa!

Aikamoinen pauhu! Silta Kuerjoen yli vetelee viimeisiään ja sille johtava tiekin oli sortunut. Emme menneet yli vaan pysyimme vasemmalla rannalla, vähän täytyi valita ylempiä polkuja kun vesi oli niin korkealla. Alemman putouksen alle päästyämme aurinkokin pilkahti esiin, muuten on satanut melkein koko päivän.

Kevättulvat

Toukokuun lopulla Äkäslompolon ja Äkäsjoen rannoilla rantasaunat alkoivat olla vaarassa, aikamousella kohinalla sulamisvedet juoksevat kohti merta. Vesi on todella paljon korkeammalla kuin viime vuonna, onneksi talomme on kunnon töyrään päällä.

Talviturkista eroon

Vesi ei varmaan koskaan ole ollut näin lämmintä kun olen heittänyt talviturkkini, mutta silti vähän meinasi palella veteen mennessä, vähän niin kuin tottumuksen vuoksi. Hifi ei heittänyt talviturkkia, mutta kävi katsomassa paikkaa jossa neljä vuotta sitten yritti pienenä pentuna vetten päällä kävelyä ja päätyikin ensimmäisiin uimaharjoituksiinsa. Silloin vesi oli nilkkojeni erehtymättömän mittarin mukaan noin 18 asteista, nyt varmastikin selvästi yli 20 koska mahaan asti pystyi kastautumaan aivan ilman vilun väreitä. Hifikin vähän maistoi sentään vettä mutta muuten se lähinnä tuijotti minua huolissaan kun uin ja kyseli Ekiltä että eikö todellakaan tehdä tälle tilanteelle mitään vaikka selkeästi nyt on tosi vaarallinen paikka! Minä olisin kyllä voinut kellua aalloissa vaikka kuinka pitkään, vesi oli niin ihanan lämmintä, ja pois tulo ei melko kovan tuulen takia ollut ollenkaan houkuttelevaa.. Ihana iltauinti joka tapauksessa, pääsisipä useammin!