Pieni retki Pallakselle

Tervetuloa Pallakselle!

Aika paljon oli väkeä paikalla.

Liikuntarajoitteiset porot voivat parkkeerata tähän. Aika monella tuntui olevan ainakin siestan mittainen rajoittuneisuus...

Vähän kiivettiin ylöspäin vilkuilemaan maisemia.

En ole ennen käynyt Pallaksella, ne ovat olleet mielessäni vain rivi sinisiä tuntureita taivaanrannassa, nyt koitin kartasta hahmottaa kaikki kerot paikoilleen.

Tuo sinisyys horisontissa on kyllä parasta!

Löysimme myös Pallasjärven rannalta punaisen hiekan autiotuvan ja pääsin heittämään viimein talviturkin. Aika hienoissa maisemissa!

Lämmin päivä pilvistä huolimatta, ja aurinko kuitenkin pilkisteli. Vesikään ei ollut aivan tajuttoman kylmää.

On se aika punaista, Punainen hiekka. Hifikin kävi urheasti uimassa mutta enimmäkseen tärisi sen jälkeen Ekin sylissä rannalla.

Oi että tätä sinistä maisemaa!

Evästauolla nautittiin viimeiset Japanista tuomani origamikahvit ja väinönputkella maustettuja eväsleipiä.

Jos nyt oikein hahmotin niin eväspaikalta aukeni näkymä vielä lumiseen Pyhäkuruun jonka takana kohoaa Pallaksen korkein huippu Taivaskero yli 800 metrin korkeuteen.

Lempeästi tuulessa huojuvia luhtavilloja, näyttäisi ainakin olevan monta kukkaa samassa.

Syntymäpäiväongelmia

Syntymäpäivän kunniaksi pääsin autoiluretkelle Vammalaan. Auto piti nimittäin katsastaa. Sen lisäksi että tämä ei ole ehkä muutenkaan ihanteellisin retkikohde, niin kaikki ei myöskään mennyt aivan putkeen.. Mutta koska minulta tilattiin auton katsastusretkestä valokuvakansio, niin tässä tulee! Tosin katsastetusta autosta ei ole yhtään kuvaa...

Ennen kuin lähdettiin hakemaan autoa korjaamolta, jossa se oli että sen voi katsastaa, annoin vuohille vähän pajukerppuja niin kuttukin edes hetkeksi hiljeni. Sillä on kiima ja se vaan huutaa.

Vetelehdin koko aamun enkä sitten ehtinyt syödä aamiaista ennen lähtöä, joten otin voileivän mukaan.

Katsastus meni onnekkaasti, tosin itse olin sillä välin kirpputorilla. Sitten menimme syömään, ja koska en tällä hetkellä saisi syödä viljoja, tilasin annoksen jossa jättikatkaravut eivät olleet friteerattuja, vaikka mieluummin olisin ottanut toiset lisukkeet. No, sain katkaravut silti friteerattuina, kun ensin odotimme ruokaa tosi pitkään. Kiinalainen olut oli kuulemma ihan hyvää. 

Yritimme hakea vettä lähteestä koska meillä on kuivan kesän jäljiltä edelleen vesi poikki, mutta kun Eki sai kanisterin alle, veden tulo loppui. Emme myöskään päässeet tallille varsaa katsomaan, koska auto alkoi keittää. Onneksi Ekin veli oli kotona ja saimme lisää jäähdytysnestettä matkan varrelta. Ja onneksi minulla oli matkaeväsjuoma!

Kotona päätin urheasti vielä yrittää valmistaa syntymäpäiväkakkua. Olen vähän epäillyt uunin lämmönsäädön toimivuutta, ja nyt tiedän että se ei toimi, sillä kakun pinta sitten paloi hetkessä kun laitoin sen uuniin, joten vaikka Eki oli urheasti auttanut minua ja tehnyt parasta valkuaisvaahtoa ikinä, kakusta ei saatu oikein hyvärakenteista, ja pinta piti kuoria pois. Ehkä rumin syntymäpäiväkakku ikinä. 

Papu muutti uuteen kotiin

Meidän kahdesta kilistä toinen matkusti uuteen laumaan lypsykutuksi. Alkumatkasta eväät olivat niukat, mutta onneksi pysähdys Mervin luona korjasi tilanteen ja loppumatkasta pienen kutun ei tarvinnut nähdä nälkää! Laumaan Papu solahti melko eleettömästi, hiukan ehkä yllättäin, yleensä kun sillä oli tapana ilmaista mielipiteensä melko kiivaasti. Kyselin vielä kuulumisia myöhemmin ja sain kuulla että Papulla on uusi bestis, toinen pieni kuttukili nimeltä Pusu! Papu ja Pusu kuulostaa melko pätevältä kaksikolta, joten eivätköhän ne jatkossakin pärjäile hyvin!