Kuninkaallista juhlaa

Käväisin viikonloppuna raviurheilun ihmeellisessä maailmassa, jos nyt tuhannen kilometrin road trippiä voi käväisyksi kutsua! Kuninkuusravit ravattiin nimittäin tänävuonna Joensuussa,  ja lähdimme kaverini kanssa kannustamaan hänen kaksoisveljensä ohjastamaa Saaga S -tammaa. Aloitimme matkan kuitenkin Jyväskylästä, jossa saimme mummun mainiota ruokaa mahan täydeltä, ja kävimme hänelle kaupassa.

Jyväskylästä ajoimme illaksi asemiin Heinävedelle, jossa yövyimme Enoni mökillä ja pääsimme saunasta pulahtamaan Isoon varislampeen ja maistoimme Valamon luostarin chilivalkosipulihilloa joka oli herkullista.

Seuraavana aamuna ravijännitys alkoi jo nousta, ja hyvä niin, sillä matkaan lähtö palkittiin jo Kuningatarkisan ensimmäisessä osakilvassa kun Saaga S ravasi helposti voittoon.

Kaverini isä voitti vielä Lauantain viimeisen lähdön Pauhis-oriilla, ja seuraavana päivänä pokaalien kerääminen jatkui ja pääsimme juhlimaan Saagaa ravikuningattarena, joka vieläpä voitti kaikki kolme osakilpailua!

Mini-Saaga pääsi laiduntamaan kukkaniitylle

Juhlistin voittajia vääntämällä rautalangasta Mini-Pauhiksia ja Mini-Saagoja, ja taidettiin minulta tilata yksi Veetulikin. Myös Saagan matkustuskaveri Manne-poni tuli ikuistettua.

Osa voittopokaaleista

Voittajan sisko

Jatkoimme Juhlintaa Etelä-Karjalassa kunhan Joensuuhun ravien jälkeen iskeneeltä ukkoselta sinne pääsimme. Kaikkea tapahtunutta oli hyvä miettiä Saimaan rannalla, ja sitäpaitsi pääsin tapaamaa Raviliigan kimppahevoseni Oberonin!

Oberon ottaa rennosti ennen päivälenkkiä

Kanttarellejakin löytyi, ja kun lopulta käännyimme kotia kohti oli mukana monenlaisia viemisiä, mitenköhän sitä ollenkaan asettuu takaisin kotitodellisuuteen?



Ennustamattomuus tekee seikkailun

Kajorna får mig att tänka på en vän

Koska eräistä tahoista ei tule sanoa mitään, joka olisi kenties kaupallisesti epäedullista eli halutusta imagosta poikkeavaa, siirrymme ehkä hieman yllättäin suoraan ruotsalaisten lantaloiden maailmaan. Aiemmassa kirjoituksessani puhuin jo islantilaisesta karsinan siivouksesta, jossa lanta pudoteltiin lattian raoista, ja nyt olen päässyt kokeilemaan myös länsinaapureidemme uskomatonta laiturisysteemiä! Ja jotta elämä ei kävisi tylsäksi, löytyi samasta paikasta myös betonikolossilantala, joka ehkä ei ihan parhaiten pääse oikeuksiinsa ottamassani kuvassa, jotain massiivisuudesta jää uupumaan..

 

Pitkästä pitkästä aikaa kiipesin myös ravihevosen rattaille, ja ruotsalaisten hevosmiestenkin ihmeeksi pääsin lenkin yhtämatkaa hevosen kanssa loppuun asti. Muutama ajokerta ei kuitenkaan vielä tuonut sellaista tunnetta että uskaltaisin luottaa itseeni ohjaissa, joten jätetään tällä erää ravurien ajaminen parempiin käsiin. Tässä vielä Touch of Elegance herkkine pupunkorvineen, se kiltisti toimi harjoittelukaverinani ja kävi siinä välissä hienosti hankkimassa kilpailuluvan itselleen koelähdöstä vai mikäköhän se nyt sitten suomeksi mahtaa olla... joku kvalivikaatio kumminkin!