Liikkuvatko möhköfantit keskellä aurinkoista päivää?

En tiedä miksi hevosen selästä on aina pakko ottaa kuvia, silläkin uhalla että puhelin ja hanskat lentävät mäkeen kun jotain yllättävää tapahtuu kesken kuvauksen. Ja ne hevosen korvat, ne pitää näkyä maiseman edessä, tietenkin. Eikä tämä ole ollenkaan minun yksityinen pakkomielteeni, vaan tuntuu olevan aika yleistä. Mutta onhan se nyt niin kivaa olla hevosen kanssa liikenteessä aurinkoisena päivänä, ja jotenkin ne ihan tavalliset peltomaisematkin näyttävät kivammilta kun edessä näkyy hevosen korvat, jotka muuten ovat mielestäni kauniita, samoin kuin monien muidenkin eläinten kuuloelimet, esimerkiksi vuohilla korvat ovat todella sirot ja viehättävät. Ihmisillä on sitten jotkut ihme ruttukoukerot.. No mutta tamman möhköfanttius lisääntyy koko ajan, vielä menee vatsavyöt kiinni ja päivisin uskalletaan välillä liikenteeseen. Pimeässä ja sumussa ei lähdetä mihinkään, kun auringonpaisteisessakin ojassa voi jo vaania joku...  Niin ja muuten, tämä kuvanottovimma tulee kärryillä istuessa myös, silloin maisemaa vaan yleensä hallitsee silkkikorvien sijasta pyöreä takapuoli ja tuuhea häntä.

Usein kysyttyjä kysymyksiä ja värikästä elämää

Viimein alkuhankaluuksien jälkeen tervehdys Islannista! Ja koska sekin luultavasti pääsee heti usein kysyttyjen kysymysten listalle, niin alkuhankaluuksia olivat mm. hillitön koti-ikävä, kaikesta lakaisusta ja harjauksesta kipeytyneet selkälihakset sekä internetin rikkoutuminen. Tänään onneksi urhea internetin korjaaja kiipesi katolle vaikka tuuli 25m/s, ja selkäkin alkaa olla parempi.

No niin. Hevosia täällä on siis paljon, kuten oli tiedossakin. En tiedä tarkalleen vieläkään paljonko, mutta sellaisen luvun kuulin että oisko 160. Tallissa on noin 40 hevosta, mutta karsinoita vähemmän,  sillä monella on kaveri karsinassa. Ja sitten maailman paras tallisysteemi, ainakin siivoojan kannalta: lantaa ei tarvitse kantaa pois karsinasta, se vain pudotellaan alas lantalaan lattian raoista! Siitä sitten tosin se kaikki harjaaminen... Meitä työntekijöitä on täällä tällä hetkellä 5, mutta pian on tulossa yksi lisää. Kaksi on lähinnä vain tallissa, kaksi majoituspuolella ja minä sitten seilaan siinä välissä, tosin enimmäkseen olen ollut tallissa. 

Minulla on vain yksi hevonen ratsastettavana, koska vasta harjoittelen tölttiä ja lähes kaikki hevoset tallissa tällä hetkellä ovat nuoria remontteja, vai miten sitä nyt sanotaan.. Snædis, jolla olen ratsastanut on myös vasta nuori joten harjoitellaan molemmat. Ja onkin oppimista ainakin minulla, pitää istua eri tavalla, pohkeet pidetään irti kyljestä lähes koko ajan ja satulakin on ainakin puolitoista kämmenleveyttä taaempana kuin mihin olen tottunut. Ja Snædis-parka yrittää ymmärtää minua parhaansa mukaan..

Ja nämä hevoset ovat kyllä hassuja, niin pieniä ja ihan karvapalloja vielä, vaikka joiltain alkaa jo talvikarva lähteä. Lämmintä on ollut, paitsi tänään kun tuulee ja sataa ja tuiskuttaa ja kaikki taitaa taas jäätyä.

Mutta nyt vähän väri-iloittelua päivää piristämään! 

Kotona soi blues

Hyppäsin parin viikon tauon jälkeen taas pitkästä aikaa satulaan, tai no ainakin kapusin.. notkeus, kepeys ja räjähtävä voima kun eivät ole ihan vahvimpia alueitani. Hauskaa ettei ole niin väliä vaikka taukoa olisi pidempäänkin, pisin tauko ollut varmaan pari vuotta ja silti siellä satulassa oli senkin jälkeen heti sellainen kotoinen olo. Tasapainotila satulassa istuessa tuntuu koko kehossa mukavan nautittavalta, ja varmasti ison lämpimän eläimen läheisyys ja yhteinen energiakenttä vaikuttavat myös jollakin mystisellä tavalla, joka ei kyllä varmaan oikeasti ole yhtään erikoista eikä mystistä vaan hyvinkin luonnollista.

Oli kiva tuuleton pikkupakkanen ja ponin vauhtia ei yhtään haitannut että oli vähän silmäkulma vielä mustana toissa viikkoisen karkureissun jäljiltä.. ehkä päinvastoin vauhtia olisi riittänyt vähän enemmänkin kuin tarpeeksi! Palattiin kuitenkin taas kerran ehjinä takaisin tallille, jossa piti tietenkin ihastella jo kovasti loikkimista harjoittelevia kilejä ja pahnoihin piiloutuvia pupuvauvoja ja kaikkia muitakin elukoita, joten kotiin tullessa oli ihana sytyttää puuhellaan tuli ja lämmitellä viluisia sormia ja varpaita samalla kun kahvi porisi pannussa. Taustalla soi blues kun mies harjoitteli ohjelmistoaan ja kissa kehräsi sylissä, aika ihanan idyllistä!

 

Kaikesta lehmien ja ponien paimentamisesta ja tallikissan kanssa painimisesta väsähtänyt pieni koirakin vaikutti tyytyväiseltä päästessään vaihteeksi kotiin päiväunille. Esimerkiksi puolivuotiaan pyreneiden paimenkoiran kanssa leikkiminen kun ei ole ihan kevyttä hommaa noin pienelle, siinä saa olla tarkkana ettei saa kovasti jättitassusta tai muuten jää alle. Mutta yllyttää pitää silti toista leikkimään... Ja hienostihan Hifi kyllä taas pärjäsi kaikkien elukoiden kanssa.