Temppeli 89

Ihmeen samanlaisena kuin Shikokussa on säilynyt temppelikulttuuri syrjäisellä Kerkonkoskellakin, vaikka Japanista ei kovin usein sinne pyhiinvaeltajia näinä aikoina eksykään. Temppelin muinaisesta historiasta ja perustamisesta kannattaa kysellä tarkemmin Tohtori Rajalalta, jolla tuntui olevan tietoa noista kaukaisista tapahtumista sekä niistä salatuista vaikutteista joita japanilainen kulttuuri on jättänyt tänne pohjolaan.

Tutut viitat opastivat meidät perille ja ensimmäisenä saimme käydä puhdistautumassa pyhällä vedellä, käsienpesupaikka oli hyvin samanlainen kuin Japanissakin. Onsen sen sijaan oli hieman viileämpi kuin mihin Japanissa totuimme, mutta illan pimetessä lämpöä löytyi kuitenkin saunan lauteilta, tämä oli ehkä selkeimmin havaittava suomalainen vivahde-ero.

 

kirsikkakoivu, jos tämä risteymä saadaan lisääntymään niin biologitkin varmasti kiinnostuvat temppelistä 89!

Patsaille oli puettu tuttuun tapaan liinoja ja hattuja.

Pyhän ravun köynnös.

Ruokailu oli erittäin hieno tapahtuma, temppelin pää, Pyhä Ekku, aloitti ruokahetken kohottamalla sake-maljan, ja ennen syömään ryhtymistä otettiin japanilaiseen tapaan paljon valokuvia joka suunnasta, ja kyllähän kaunista kattausta kelpasi kuvata! Korkeimmalle kohosi temppelin emäntä Pyhä Manta, jota ei tässä vaiheessa vielä ampiaiset kiusanneet. Tarjoilussa ilmeni myös joitakin paikallisia vivahteita kuten leipäjuusto ja tuoreet herneet.

 

Pääsin myös tutustumaan Tee se itse -sushiin, joka oli sinänsä mieluinen kokemus, että valmiit sushipalat ovat mielestäni usein liian suuria suuhun tungettavaksi, joten tässä kokoon sai vaikuttaa itse. Taittelussani oli tosin vielä parantamisen varaa, sillä lopputulos muistutti nyssykkää ohjeistetun Star Wars -aluksen sijaan.

Ruokailuamme valvoi pyhä Muumi. Mielenkiintoista olisi tutkia Tove Janssonin kytköksiä Kerkonkoskelle, onko muumien alkuperä sittenkin johdettavissa Japaniin?

Ruokailun jälkeen oli vuorossa valasbongaus, ja samalla veneretkellä pääsin myös ihailemaan upeita kiviä, jotka olin halunnut nähdä lähempää heti kun näin maiseman rannasta saavuttuamme.

Ihme kyllä tiukkaan ohjelmaan mahtui myös vapaata seurustelua, temppelin interiööriin ja rakennusmateriaaleihin tutustumista, ja illan pimetessä vielä saunottiin ennen kuin illan viimeisenä ohjelmanumerona käytiin myöhään yöhön läpi muistoja vuosi sitten tehdyltä temppeliretkeltä. Kiitos temppeli 89!

 

Ruosteisen kuun temppelistä sai myös tuttuun tapaan leiman kirjaan.

Henrona Henrojen joukossa

Kävelimme Shikokun saaren 88 temppelin pyhiinvaelluksesta temppelit 71-80. Jokaisesta temppelistä haimme leimat ja upean kalligrafian varta vasten suunniteltuihin kirjoihin.

Me yövyimme ensimmäisen vaellusyön temppelissä numero 75, ja saimme siellä kokea tatamilla nukkumisen, japanilaisen kylvyn, buddhalaisen aamuseremonian jossa oli jännittävä pimeässä tunnelissa kuljettu osuus, sekä japanilaisen aamiaisen. Viimeksi mainitun jälkeen sai onneksi ostaa kahvia. Pääsimme myös ryhmäkuvaan toisen siellä yöpyneen Henro-ryhmän kanssa.

Kaikilla meillä oli vähintään valkoinen liivi tai takki, sekä pyhä nauha kaulassa jonka kanssa ei saanut mennä vessaan. Osalla oli vaelluskeppi ja kelloja, jotka herättävät paikallisten huomion, ja jotkut matkan varrella toivatkin meille naposteltavaa ja lahjoja. Vaellushattu oli myös toiveissani, mutta minulla on liian iso pää.

Henrot kävivät tuolla syömässä sympaattisen tädin loput udonit juuri ennen sulkemisaikaa.

Ensimmäinen temppeli, on päästy huipulle ja suitsukkeet sytytetty. Kuvan otti Ekku.

Luokkakuva temppelimajoituksessa. Piti hymyillä vaan enemmän ja enemmän. Keskellä opettajat. 

Nuoriso-osasto. Kuvan otti Manta. Muistaakseni. HUOM! Pääsin mukaan!

Koko ryhmä Rämä, edessä keskellä Api ja Pasi jotka ansiokkaasti johtivat meitä! Kuvan otti Rachel Canadasta, joka Hollantilaisen Jeremyn kanssa oli jo kiertänyt melkein koko reitin jalan, teltassa yöpyen.