Kanalan rakennus

Siitä on nyt aika tasan vuosi kun lupailin lisäinfoa kanalastani ja sen rakentamisesta, mutta se sitten jäi kun se kattopeltien katolle saaminenkin kesti niin pitkään.. Nyt tässä yhtenä päivänä latailin koneelle kuvia kamerasta, ja sieltä löytyi sitten pari kanalan rakennuskuvaakin, joten palataan vuosi taaksepäin..

Tämä näyttää jotenkin absurdilta.. ja todella pieneltä..

Akvaariossa.. Pesäkoppien rakennus on tässä kyseessä, niihin tuli nerokas luukku ulos munien keräämistä varten. Myöhemmin sitten poistin toisen pesän kun totesin että eivät käytä kuin yhtä, näin lattiatilasta tuli hieman avarampi.

Orsien asennusta. Niitä piti sitten kanojen tultua vielä säätää että herrasväki suostui niitä käyttämään..

Ensimmäinen ilta uudella orrella. Kukka, Gustaf ja Markiisi.

Aluksi tarhan kattona oli vihreä marjapensaiden suojaukseen tarkoitettu verkko, mutta vaihdoin sen myöhemmin tukevampaan kanaverkkoon. Tässä kattopellit vielä puuttuvat, mutta taustalla taitavat sinivuokot kukkia..

Tänään on sinänsäkin sopiva päivä esitellä kanalaa, että tein tänään sinne kevätsiivouksen. Vaihdoin kaikki pehkut ja huuhtelin seinät, enimmät heinät tarhanpohjaltakin pääsivät kompostiin.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä on siivouksen jälkeen otettu kuva, uudet pehkut, vähän koivutuhkaa päällä kylpemistä varten ja täydet ruokakupit.. Saa nähdä leppyvätkö kanat, olivat kovin järkyttyneitä tällaisesta suuroperaatiosta!

Gustaf tarkistaa siivouksen jälkeen että kaikki on kunnossa, taisipa testata pesänkin niin kuin sillä huolehtivaisena kukkona on tapana! Lämpölamppujen ripustusketjut vaan jäljellä, totesin että nyt on jo niin lämmin että pärjäävät omillaan.

Kanalan uusin asukki Aino on kova munimaan! Ja on Ainokin asunut meillä jo syksystä asti.

Kanelin suojaväri on kyllä tehokas! Markiisi on sen sijaan niin tomera täti että tarvitseeko sitä mitään suojavärejäkään..

Ja kyllä kanala sitten lopulta ne kattopellitkin sai. Vähän vinoon on koppi painunut talven aikana, mutta ehkä se tänään vielä kanojen lisäjärkytykseksi suoristetaan..

Kanat pitkin pihaa! Jos ollaan kotona ja haukkoja ei näy niin kanat saavat kulkea ympäriinsä ja valita mitä herkkuja syövät.

Aitojen takana ja niistä ulkona

Naapurin porokoira-parka ei ymmärtänyt että miten voi olla mahdollista että tulen ilman hänen pientä villakoira-tyttöään kylään, haaveilevasti Armas itki aidalla tuijotellen meille päin eikä ollenkaan huvittanut mitään muita asioita pihalla toimittaa. Aamupäivä tuntui sen verran lämpimältä että koirantarkistusretkeltä kotiin palattuani päätin päästää kaikki vuohet päiväksi tarhaan, ensin piti vaan isoimmat aukot tukkia ja sitten päästiin jännittämään että pysyykö Hilja jo aidoissa. Pysyi se, taitaa olla jo iso vuohi!

Käytiin me sitten Hifin ja vuohien kanssa myös vapaana juoksentelemassa metsässä, ettei koko aikaa tarvinnut aidoissa olla. Lydia varsinkin himoitsee kaikkia herkkuja mitä metsästä löytyy eikä aina meinaa edes pysyä muiden matkassa niitä etsiessään, ja kili tietysti seuraa perässä karkuteille. Leivän palaset taskussa hillitsevät onneksi näitä karkumatkoja hyvin tehokkaasti. Kissa-Kasimir ei päässyt lainkaan mukaan retkelle sillä myös kanat olivat ensimmäistä kertaa tänä keväänä aidoista ulkona enkä halunnut niille mitään ylimääräistä häiriötä, Gustafilla riitti puuhaa kun vahti taivaita ettei vaan haukka pääse hänen kanasiaan yllättämään. Onneksi oli aika harmaa ja pilvinen päivä eikä haukkoja näkynyt.

Naapureiden palattua kotiin Armas vahvistettiin hyvävointiseksi ja se sai lopulta villakoiransakin kylään. Loppu hyvin kaikki hyvin siis!

 

 

 

 

 

Vuohen vuosihan se taitaa olla..

No niin, nyt meillä sitten on vuohia! Tuntuu vähän hassulta olla yhtäkkiä vuohien omistaja. Ne ovat kovin seurallisia otuksia ja tulisivat varmaan mukaan vaikka sisälle jos pääsisivät, ja koska ne eivät ennestään olleet tottuneet narussa olemiseen, olen katsonut niiden perään ja pitänyt niille seuraa lähes joka päivä niiden laiduntaessa ulkona tarhasta sään salliessa. Ihan mukavaa vaihtelua istua ja lukea kirjaa kaikenlaisten rakennushommien sijaan, joita kyllä vieläkin riittäisi.. Narujen selvittelyähän siinä kyllä välillä joutuu kesken lukemisen sitten tekemään. Tarhan aitaa piti vähän parantaa myös kun nämähän löysivät tietenkin yhden kohdan josta pääsivät läpi! Eivät ne mihinkään onneksi lähteneet, kylki kyljessä ihmettelivät kanalaa kun tultiin kyliltä kotiin, ja tulivat sitten meitä vastaan ja menivät ihan kiltisti takaisin tarhaansa. Kai se enemmänkin oli sellainen asia että pakkohan siitä aidasta oli mennä läpi kerta siitä pääsi..

Kanat ottavat ihan tyynesti uusien naapureiden läsnäolon, tässä kuvassa meidän hieno musta kanamme Kukka on muuten uhkaavasti matkalla kohti ruusupenkkiäni, joka on ehdottomasti kielletty kuopimispaikka... Enkä taida huomata mitään koska saan juuri varvaspesun Lyydialta, joka on esiintynyt blogissa ennenkin, tammikuussa aivan vastasyntyneenä Lahja-äidin tissillä! Silloin ei vielä tiedetty että Lyydia muuttaakin meille. Ritari, eli tuo harmaankirjava pieni höpö, sen sijaan oli jotenkin ihan syntymästä asti meille tulossa, ja sen ansiota varmaan on että meille vuohia ylipäänsä tuli. Ritari on pari kuukautta Lyydiaa nuorempi, ja turvautuukin siihen kovasti nyt kun joutui yhtäkkiä äidistä eroon. Hieman harmillista on ettei kummallekaan vuohelle taida tulla sarvia, kun luultavasti ne olisivat jo alkaneet kasvaa, mutta toisaalta ehkä hyväkin, Hifi pieni villakoira kun sai Lahjalta pari kertaa sarvilla kyytiä kun jahtasi sen pikkuisia.. Hifin mielestä pikkuvuohet ovat ihania ja se pussailee niitä nenälle.

Lyydia ihmettelee Hifin tuomaa lelua, miettii varmaan että on tuolla kumma ruokavalio... Hifi vie lelua kanoillekin, mutta eivät nekään ymmärrä mitä sillä pitäisi tehdä.

Kolme pientä vuohta?

Parahultaisia puutarha-apulaisia

Kai se kevät viimein kunnolla on saapunut, seljan kukat ainakin ovat jo tulollaan ja pionit pilkistelevät. Pioneita ja ruusupenkkiä olen hoitanut ihan itsekseni, mutta mustaherukkapensaiden herättelyyn sain reipasta apua kanasilta. Alustat pöyhittiin ja lannoitettiin, oksat tuettiin, ja viimevuotiset elämänlangat saivat kyytiä, jospa ne tänä vuonna saataisiin yhdessä pidettyä vähän paremmin aisoissa.

Kiirettä pitää kanatilallisella

Ei täällä mitään blogia ehdi pitää kun kaikki aika on mennyt kanalan rakentamiseen! Sitäpaitsi ennen sitä varsinaista rakentamista oli kaikki se pitkällinen ajatustyö, puhumattakaan siitä että aviomies piti saada uskomaan että minun kanalanrakennussuunnitelmani ei tarkoita sitä että hänen täytyy rakentaa kanala.

Ajatustyö koostui lähinnä seuraavista aiheista:

-Miten rakentaa kanala mahdollisimman halvalla, eli mielellään suurimmaksi osaksi jo olemassa olevista aineista.

-Miten saada siitä huolimatta kanalasta toimiva ja nätti.

-Mikä on ylipäätään semmoinen koko kanalalle, jonka pystyn vielä toteuttamaan ja joka pysyy hyvin lämpimänä, mutta jossa kanoilla olisi kuitenkin riittävästi tilaa.

-Miten naapurilta kahvipaketilla ostetun kanaverkon pätkän saa riittämään 5-6 neliömetrin kanahäkkiin, jotta kanoilla on tarpeeksi jaloittelutilaa ennen kuin pääsevät ihan vapaiksi kanoiksi.

Ajatustyön päätyttyä sain onneksi kaksi innokasta (?) apulaista kylään, ja niinpä kanalan harjakaisia vietettiin jo samana päivänä kun varsinainen rakennustyö aloitettiin. Nyt kanalassa on jo kolme asukkiakin, kukko Gustav ja kanat Kukka ja Markiisi. Kanalan ulkopintojen viimeistelemättömyys ei näytä kanarouvia haittaavan, koska munia tulee varsin tiuhaan tahtiin. Gustav on kovasti ottanut jo kieuntataidoissa mittaa naapurin moottorisahasta, ja toivottavasti pian saadaan kanala ihan kunnolla esittelyvalmiiksi asti. Kattopellit odottavat tuossa pihalla..