Lähdepuroihmeitä

Nyt kun olen osallistunut alkukesän ajan  luonnontuotekoulutukseen on tullut käytyä tavallista useammin läheisellä lähteellä, siellä kun kasvaa kerättävää, mesiangervoa ja väinönputkea, ja matkalta Äkäsjoen rannoilta voi kerätä mustikanlehtiä.

Äkäsjokea seuraillessa jossain kohti jo miettii, että koskakohan se puro oikein tulee vastaan, törmää ensin majavien työmaahan ja saa kiivetä kaadettujen puiden yli, ja sitten putkahtaakin yhtäkkiä alas notkoon. Lähteestä alkavan puron laidoilla kasvusto on rehevää ja runsasta, kontrasti ympäröivään metsään on melkoinen. Vihreys melkein sokaisee.

Toivoinkin pääseväni bambumetsään

Taivaan valo

Aurinko ja +5 varjossa, miten ihanaa! Tosin pieni miinus siitä että tuulee niin että tulee elävästi viime kesä mieleen, silloin tuuli viikosta toiseen niin että lopulta meinasi pää hajota jo pelkästään siihen meteliin jos yritti pihalla jotain tehdä. Toivotaan tälle kesällä aavistuksen maltillisempia tuulia..

Ensimmäinen kuva on tältä päivältä, enemmän ja vähemmän aikojen takaa muut kuvat mutta tämän päiväistä tunnelmaa hyvin kuvaavia hiukan dramaattisia sinisiä taivaita joiden jakamista olen tässä jo pitkään suunnitellut. Auringonlasku on parin päivän ikäinen kaunotar! Joskus se taivas yhtäkkiä on vaan niin uskomattoman sininen ja valoa täynnä, ja pilvet sitten vielä niin omanlaisiaan koristuksia.

Aitojen takana ja niistä ulkona

Naapurin porokoira-parka ei ymmärtänyt että miten voi olla mahdollista että tulen ilman hänen pientä villakoira-tyttöään kylään, haaveilevasti Armas itki aidalla tuijotellen meille päin eikä ollenkaan huvittanut mitään muita asioita pihalla toimittaa. Aamupäivä tuntui sen verran lämpimältä että koirantarkistusretkeltä kotiin palattuani päätin päästää kaikki vuohet päiväksi tarhaan, ensin piti vaan isoimmat aukot tukkia ja sitten päästiin jännittämään että pysyykö Hilja jo aidoissa. Pysyi se, taitaa olla jo iso vuohi!

Käytiin me sitten Hifin ja vuohien kanssa myös vapaana juoksentelemassa metsässä, ettei koko aikaa tarvinnut aidoissa olla. Lydia varsinkin himoitsee kaikkia herkkuja mitä metsästä löytyy eikä aina meinaa edes pysyä muiden matkassa niitä etsiessään, ja kili tietysti seuraa perässä karkuteille. Leivän palaset taskussa hillitsevät onneksi näitä karkumatkoja hyvin tehokkaasti. Kissa-Kasimir ei päässyt lainkaan mukaan retkelle sillä myös kanat olivat ensimmäistä kertaa tänä keväänä aidoista ulkona enkä halunnut niille mitään ylimääräistä häiriötä, Gustafilla riitti puuhaa kun vahti taivaita ettei vaan haukka pääse hänen kanasiaan yllättämään. Onneksi oli aika harmaa ja pilvinen päivä eikä haukkoja näkynyt.

Naapureiden palattua kotiin Armas vahvistettiin hyvävointiseksi ja se sai lopulta villakoiransakin kylään. Loppu hyvin kaikki hyvin siis!

 

 

 

 

 

Mettähommia Ilomantsissa

Ei tehnyt kyllä kukaan yhtä hienoa aisaremmin solmua Ilomantsin hevosmetsätyökurssilla kuin opettaja Ypäjällä. Pitää pyytää Jarkkoa näyttämään se uudestaan! Mutta solmujen estetiikasta tai sen puutteesta huolimatta kuormat liikkuivat ihan kivasti, huomenna lisää!

Marraskuinen metsäretki

Marraskuinen metsäretki kuulostaa kyllä paljon kylmemmältä ja pimeämmältä kuin mitä se olikaan, tänään olisi yhtä hyvin voinut olla syyskuinen iltapäivä. Olin neljän eläimen kanssa pienellä metsäkävelyllä kauniin päivän kunniaksi, pääsivät vuohetkin vähän maistelemaan puolukan varpuja ja kiipeilemään uusille kiville. Hifi-koira tuli tietenkin mukaan, ja ilokseni Kasimir-kissasta taitaa tosiaan tulla rakkaan Maroonin manttelinperijä, se kun päätti lähteä myös mukaan, ja pysyi mukana koko reissun ajan!

Kasimir ja Hifi

Nyt tarkkana kaikki! Postiauto menee tiellä..

Sen verran olen kontrollifriikki että yhden neljästä eläimestä otin kiinni naruun, ettei ihan hulluksi mene. Se oli tietenkin toinen vuohista, niihin kun ei oikein ole äänikontrollia kuten koiraan, ja kissa nyt tekee ihan mitä tahtoo ja pärjää kyllä. Otin Ritarin naruun, se kun tahtoo astua Lyydiaa vähän innokkaammin kuin mitä Lyydiaa huvittaa, joten olisi ehkä vähän epäreilua jos Lyydia ei pääsisi sitä karkuun..

Joskus mentiin ihan umpimetsässä, välillä löytyi peurojen polkuja. Tässä sellaisella etujoukot Hifi edellä ja peränpitäjänä Kasimir:

Välillä pidettiin ruokataukoja, nautittiin auringon lämmöstä ja muuten vaan ihmeteltiin:

Kasimirin piti silloin tällöin kiivetä puuhun. Ja toisia tämä näytös aina kovasti kiinnosti:

Puuhun kiipeäminen on aika rankkaa, sen jälkeen täytyy levätä. Hifi pitää vahtia:

 

Kotimatkalla mentii pieni pätkä tietä pitkin, ja vaihdoin siinä Lyydian narun päähän koska sillä on tapana säntäillä vähän arvaamattomasti:

Melkein kotona jo: