Aitojen takana ja niistä ulkona

Naapurin porokoira-parka ei ymmärtänyt että miten voi olla mahdollista että tulen ilman hänen pientä villakoira-tyttöään kylään, haaveilevasti Armas itki aidalla tuijotellen meille päin eikä ollenkaan huvittanut mitään muita asioita pihalla toimittaa. Aamupäivä tuntui sen verran lämpimältä että koirantarkistusretkeltä kotiin palattuani päätin päästää kaikki vuohet päiväksi tarhaan, ensin piti vaan isoimmat aukot tukkia ja sitten päästiin jännittämään että pysyykö Hilja jo aidoissa. Pysyi se, taitaa olla jo iso vuohi!

Käytiin me sitten Hifin ja vuohien kanssa myös vapaana juoksentelemassa metsässä, ettei koko aikaa tarvinnut aidoissa olla. Lydia varsinkin himoitsee kaikkia herkkuja mitä metsästä löytyy eikä aina meinaa edes pysyä muiden matkassa niitä etsiessään, ja kili tietysti seuraa perässä karkuteille. Leivän palaset taskussa hillitsevät onneksi näitä karkumatkoja hyvin tehokkaasti. Kissa-Kasimir ei päässyt lainkaan mukaan retkelle sillä myös kanat olivat ensimmäistä kertaa tänä keväänä aidoista ulkona enkä halunnut niille mitään ylimääräistä häiriötä, Gustafilla riitti puuhaa kun vahti taivaita ettei vaan haukka pääse hänen kanasiaan yllättämään. Onneksi oli aika harmaa ja pilvinen päivä eikä haukkoja näkynyt.

Naapureiden palattua kotiin Armas vahvistettiin hyvävointiseksi ja se sai lopulta villakoiransakin kylään. Loppu hyvin kaikki hyvin siis!

 

 

 

 

 

Kuninkaallista juhlaa

Käväisin viikonloppuna raviurheilun ihmeellisessä maailmassa, jos nyt tuhannen kilometrin road trippiä voi käväisyksi kutsua! Kuninkuusravit ravattiin nimittäin tänävuonna Joensuussa,  ja lähdimme kaverini kanssa kannustamaan hänen kaksoisveljensä ohjastamaa Saaga S -tammaa. Aloitimme matkan kuitenkin Jyväskylästä, jossa saimme mummun mainiota ruokaa mahan täydeltä, ja kävimme hänelle kaupassa.

Jyväskylästä ajoimme illaksi asemiin Heinävedelle, jossa yövyimme Enoni mökillä ja pääsimme saunasta pulahtamaan Isoon varislampeen ja maistoimme Valamon luostarin chilivalkosipulihilloa joka oli herkullista.

Seuraavana aamuna ravijännitys alkoi jo nousta, ja hyvä niin, sillä matkaan lähtö palkittiin jo Kuningatarkisan ensimmäisessä osakilvassa kun Saaga S ravasi helposti voittoon.

Kaverini isä voitti vielä Lauantain viimeisen lähdön Pauhis-oriilla, ja seuraavana päivänä pokaalien kerääminen jatkui ja pääsimme juhlimaan Saagaa ravikuningattarena, joka vieläpä voitti kaikki kolme osakilpailua!

Mini-Saaga pääsi laiduntamaan kukkaniitylle

Juhlistin voittajia vääntämällä rautalangasta Mini-Pauhiksia ja Mini-Saagoja, ja taidettiin minulta tilata yksi Veetulikin. Myös Saagan matkustuskaveri Manne-poni tuli ikuistettua.

Osa voittopokaaleista

Voittajan sisko

Jatkoimme Juhlintaa Etelä-Karjalassa kunhan Joensuuhun ravien jälkeen iskeneeltä ukkoselta sinne pääsimme. Kaikkea tapahtunutta oli hyvä miettiä Saimaan rannalla, ja sitäpaitsi pääsin tapaamaa Raviliigan kimppahevoseni Oberonin!

Oberon ottaa rennosti ennen päivälenkkiä

Kanttarellejakin löytyi, ja kun lopulta käännyimme kotia kohti oli mukana monenlaisia viemisiä, mitenköhän sitä ollenkaan asettuu takaisin kotitodellisuuteen?



Loppu hyvin kaikki hyvin

Viime päivien jatkuva ja ajoittain rankkakin sade oli liikaa pionin nupuille, kolmesta ihanasta pallosesta kaksi oli katkennut. Minua kovasti tämä suretti, mutta laitoin kuitenkin nuput vesilaseihin, jos ne vaikka aukeaisivat. Ja aukesivathan ne! Ihan ihania ovat sisälläkin ja harmittaa paljon vähemmän.