Norjaa ilmettelemässä

Äitini kävi kylässä meillä täällä Lapissa ja päätimme sitten käydä vielä vähän pohjoisemmassa, Jäämerta katsomassa. Maisemat olivat niin upeita kuin odotimmekin, kallioseinämiä, vesiputouksia ja meren siniset, ehkä vuonojen pakahduttavuus vielä pääsi yllättämäänkin. Altassa yövyimme oikein mukavasti mökissä leirintäalueella, mitä nyt aamu viideltä naapurissa autoa pakkaavat ja ovea paukuttelevat naapurit hiukan häiritsivät yöunia. Ensimmäiset nähtävyydet matkan varrella olivat hienoja vesiputouksia.

Pikefossen Kautokeinosta pohjoiseen.

Ennen Altaan laskeutumista.

 Altaan saavuttiin todella ahtaan ja jyrkän rotkotien kautta, melkein vähän pelotti siellä kallioiden välissä. Mutta pääsimme alas Jäämeren rantaan!

Jäämeren vesi tuntui yllättävän lämpöiseltä, niin kuin koko ilmastokin oikeastaan. Hienoja kiviä oli tavattoman paljon...

 

 Yöpyminen oli varattu Alta River Campingistä, sijainti oli kätevä ja ihan siisti paikka kaiken kaikkiaan, koiran sai ottaa mukaan, ovenkahvat vähän irtoilivat käteen tosin!

Leirintäalue joen puolelta

Japaniinialainen origamikahvi toimi täydellisesti tahinipurkin eli matkakahvipurkkini kanssa. Miten ne onkin osanneet mitoittaa näin hyvin?

Varmuuden vuoksi käytiin vielä keräämässä ja ihailemassa vähän lisää kiviä Alta-joen rannalla ennen matkan jatkamista

 

 Automatka Altasta länteen vuonoja pitkin oli jatkuvaa maisematietä aika monia tunneleita lukuunottamatta. Etenkin Naavuonoon (Kvænangen) laskeutuminen oli jyrkkä ja kiemurainen ja sieltä ulos kiivettiin korkealle.

 

 

Kakkutauko Storslettissa

Kaivuono (Kåfjord) oli viimeinen vuonon pohjukka jossa käytiin ennen Suomea kohti kääntymistä, nimensä epäilyksestä huolimatta se oli niin vuonomainen kuin voi olla, kapea ja jyrkkäreunainen.

Yykeränperästä (Skibotn) käännyttiin sisämaahan kotia kohti. Ennen Suomen rajaa kartassa luki vielä että "vesiputous". Löydettiinkin se vaikka mitään kylttiä pysähtymispaikalle ei ollut, mutta putouksia oli useampia ja osa näkyi tielle. Varoituskylttiä ei ehkä olisi tarvittu, ei tehnyt mieli mennä kahlaamaan..

 

 

Joku muukin oli askarrellut kivien parissa..

Suomen puolella jätettiin Saanalle kiipeäminen kuitenkin toiseen kertaan kun mahakin oli niin täynnä Kilpisjärven retkeilykeskuksella syödyn buffet-päivällisen jälkeen, mutta pysähdyttiin sentään vähän ihailemaan sitä kauempaa. Ensi kesänä sitten..

Asioita joista pidän

Olen joskus aiemminkin koonnut tänne kuvia joissa ei saa olla eläimiä eikä ihmisiä kun minut oli facebookissa haastettu johonkin tällaiseen kuvasarja-asiaan, ja kun taas on käynyt niin, tehdään uudestaan! Tällä kertaahan aihe on oikein tärkeä suorastaan, asioista tykkääminen lisää elämänlaatua, näin uskon. Tässä siis kymmenen asiaa joista pidän:

Vesi. Myös ranta ja uiminen,
mutta ehkä ne menevät samaan..

Sinisinä kaukana siintävät kukkulat. Se että näkee kauas.

Mutta tässä on kyllä kaksi asiaa, aamukahvi ja muumikirjat, lukeminen yleensäkin. 

Kakut!

Postikortit, saadut ja lähetetyt.

Hienot kivet.

Värit ja maalaaminen.

Lumi.

Uunileivät. Ja hyvä ruoka ylipäätään. 

Välillä täytyy saada aamiaiseksi kakkua

Ehkä useamminkin voisi leipoa kakkuja, niistä kun tulee niin hyvä mieli! Edellinen kakkuni oli mansikka-aikaan leivottu, eli siitä on jo aikaa, silloin tein pitkästä aikaa perinteisen mansikkakakun. En laita tähän mitään reseptejä kun niitä on internetti pullollaan, mutta minulle tärkeää täytekakussa on että se on kostutettu hyvin, että täytteitä on runsaasti, ja kermavaahtoon lisään rahkaa ja vähän sokeria. Sisälle kakkuun menevään kermaan laitan reippaasti rahkaa, ja pinnalle tulevaan vain vähän. Ja jos kyseessä on mansikkakakku niin mansikoita pitää olla paljon!

Tällä kertaa sitten leivoin mutakakku tyyppisen sisältä pehmeäksi jätettävän suklaakakun, en tosin sulattanut siihen suklaata, vaan kaverilta saamani reseptiä mukaillen tästä kakusta tuli suklainen pelkästään kaakaojauheella, jonka määrää minulla ehkä hitusen on tapana vielä liioitella. Eli tähän kakkuun vatkattiin munat ja sokeri, jonka jälkeen lisättiin jauhoja, kaakaojauhetta ja sulatettua voita. Pinnan koristelin rouhituilla Pätkis-suklaapatukoilla, ja mielestäni tästä helposta ja herkullisesta kakusta tuli näin myös hyvin näyttävän näköinen.

Sitten kävi vielä niin hassusti että sattumalta oli sama pöytäliina pöydällä kun viimeksikin kakun kanssa!

Varaston tyhjennys

Viikon päästä vähenee kokkaustiheys tässä huushollissa minun matkatessani Islantiin, joten olisi ehkä hyvä saada kaapeista varastoja vähän pienemmiksi. Tänään käyttövuorossa olivat mantelijauhot, ja ajankohtaisuuden nimissä tein tietenkin Runebergin torttuja. Tai no, ehkä niistä tuli ennemminkin "Runebergin torttuja", koska ei ollut karvasmantelia eikä rommia eikä punssia.. Tein siis sitruunaisia versioita, jotka kostutin lakkaliköörin ja sitruunamehun vähän laimennetulla seoksella. Päälle tuli viikunahilloa, koska sitä nyt sattui olemaan avoin purkki, ja ihan hyvin se sopi mukaan.

Sydänmuffinssivuoan kanssa leipoessa tulee kyllä aina sydämellinen olo, ja kun siinä valmistettuja asioita tarjoaa niin saa aina kehuja, joten suosittelen kaikkia hankkimaan sellaisen! Uunissa tehdyt sydänmunakkaat ovat esimerkiksi aika herttaisia, puhumattakaan sydämen muotoisista suklaakonvehdeista..