Temppeli 89

Ihmeen samanlaisena kuin Shikokussa on säilynyt temppelikulttuuri syrjäisellä Kerkonkoskellakin, vaikka Japanista ei kovin usein sinne pyhiinvaeltajia näinä aikoina eksykään. Temppelin muinaisesta historiasta ja perustamisesta kannattaa kysellä tarkemmin Tohtori Rajalalta, jolla tuntui olevan tietoa noista kaukaisista tapahtumista sekä niistä salatuista vaikutteista joita japanilainen kulttuuri on jättänyt tänne pohjolaan.

Tutut viitat opastivat meidät perille ja ensimmäisenä saimme käydä puhdistautumassa pyhällä vedellä, käsienpesupaikka oli hyvin samanlainen kuin Japanissakin. Onsen sen sijaan oli hieman viileämpi kuin mihin Japanissa totuimme, mutta illan pimetessä lämpöä löytyi kuitenkin saunan lauteilta, tämä oli ehkä selkeimmin havaittava suomalainen vivahde-ero.

 

kirsikkakoivu, jos tämä risteymä saadaan lisääntymään niin biologitkin varmasti kiinnostuvat temppelistä 89!

Patsaille oli puettu tuttuun tapaan liinoja ja hattuja.

Pyhän ravun köynnös.

Ruokailu oli erittäin hieno tapahtuma, temppelin pää, Pyhä Ekku, aloitti ruokahetken kohottamalla sake-maljan, ja ennen syömään ryhtymistä otettiin japanilaiseen tapaan paljon valokuvia joka suunnasta, ja kyllähän kaunista kattausta kelpasi kuvata! Korkeimmalle kohosi temppelin emäntä Pyhä Manta, jota ei tässä vaiheessa vielä ampiaiset kiusanneet. Tarjoilussa ilmeni myös joitakin paikallisia vivahteita kuten leipäjuusto ja tuoreet herneet.

 

Pääsin myös tutustumaan Tee se itse -sushiin, joka oli sinänsä mieluinen kokemus, että valmiit sushipalat ovat mielestäni usein liian suuria suuhun tungettavaksi, joten tässä kokoon sai vaikuttaa itse. Taittelussani oli tosin vielä parantamisen varaa, sillä lopputulos muistutti nyssykkää ohjeistetun Star Wars -aluksen sijaan.

Ruokailuamme valvoi pyhä Muumi. Mielenkiintoista olisi tutkia Tove Janssonin kytköksiä Kerkonkoskelle, onko muumien alkuperä sittenkin johdettavissa Japaniin?

Ruokailun jälkeen oli vuorossa valasbongaus, ja samalla veneretkellä pääsin myös ihailemaan upeita kiviä, jotka olin halunnut nähdä lähempää heti kun näin maiseman rannasta saavuttuamme.

Ihme kyllä tiukkaan ohjelmaan mahtui myös vapaata seurustelua, temppelin interiööriin ja rakennusmateriaaleihin tutustumista, ja illan pimetessä vielä saunottiin ennen kuin illan viimeisenä ohjelmanumerona käytiin myöhään yöhön läpi muistoja vuosi sitten tehdyltä temppeliretkeltä. Kiitos temppeli 89!

 

Ruosteisen kuun temppelistä sai myös tuttuun tapaan leiman kirjaan.

Pikku-ukkoja ja patsaspuistoja

Patsaita oli niin paljon, pienistä hassuista pipopäisistä ukkeleista hyvin yksityskohtaisiin kullattuihin veistoksiin, oli hassuja ilmeitä ja joitakin eläimiäkin. Näitä patsaita näkyy tietyisti muissakin postauksissa hassuine ruokalappuineen, mutta tähän kerättynä nyt joitakin suosikkejani.

Rukouksia ja toiveita

Temppeliin tullessa kumarrettiin ja puhdistauduttiin. Toiveet kirjoitettiin erityisille lapuille, meillä oli tietenkin aloittelijoiden laput, monta kertaa reitin kiertäneet saivat käyttää värillisiä. Lappuja joihin oli kirjoitettu antajan nimi ja halutessa joku toive voitiin myös vaihtaa muiden Henro-vaeltajien kanssa ja antaa vastalahjaksi kun paikalliset toivat lahjoja. Sain vaihdossa yhdeltä vaeltajalta hopeisen lapun, joka on jo todella korkeatasoinen. Lappuja jätettiin laatikoihin, joiden vieressä oli kolikkojen heittoa varten laarit, kumartaminen kuului asiaan ja usein pääalttarilla soitettiin esimerkiksi kelloa pyhimysten herätettämiseksi.

Toiveita varten saattoi myös ostaa erilaisia amuletteja joita ripustettiin esille, toivelappuja sidottiin nauhoihin ja joullakin patsailla oli kerroksittain pieniä rukouslappuja kaulassa, virkattuja pipoja tai muita vaatteita.

Temppeleissä oli aina myös sivualttari, sekä muita patsaita ja paikkoja joissa toivoa ja rukoilla. Yhdessä paikassa pystyi pyytämään apua esimerkiksi naistenvaivoihin. Isopäisen pikku-ukon kaljua piti koskettaa niin pysyy sitten terveenä. Suitsukkeita sytytettiin myös ja asiaa tuntevat lukivat usein mantroja, joko yhteen ääneen tai yksin. Temppelistä lähtiessä jälleen kumarrettiin.