Kävelyllä Kuerille

Ajeltiin tänään iltapäivällä kauppaan Äkäslompoloon ja tehtiin samalla päiväkävely Kuerin huipulle, alhaalla oli -18°C pakkasta, ylhäällä vähän tuuli, mutta siinä välissä oli oikein sopiva kävelysää ja ehdittiin viimeisiä auringonlaskun vaaleanpunaisia ja oransseja ihailemaan. Ja nuo tykkylumipuut! Huipulla käymisen jälkeen pidettiin teetauko yhden suojissa, siellä ei tuuli päässyt kimppuun vaikka oltiinkin vielä huipun tuntumassa. Laskeutuessa nähtiin kuinka tykkykuuset värjäytyivät turkooseiksi ja aika hämärissä palattiin kappelille jossa auto odotti.

Aurinkoa tervehtimässä

Viimeksi kun pääsin Ylläksen huipulle pyörittiin sumussa, tällä kertaa näkyi vähän pidemmälle. Mentiin ylös gondolihissillä, joka hiukan hirvitti korkeanpaikankammoista. Sitä paitsi se hissi ei edes pysähtynyt että olisi päässyt rauhassa sisään ja ulos.

Menomatkalla maisematiellä jo nähtiin kuinka aurinko pilkisteli näkyviin, ja koska oltiin ylhäällä noin puoli yhdestä eteenpäin, nähtiin myös auringonlasku. Siitä olikin vähän aikaa kun auringon viimeksi näin.

Sitä muuten kyllä ihmettelin että miten ankkurihissillä pääsee tuommoiselle vähän isommalle huipulle asti, kun itse muistelen lapsuudesta että jo se Jyväskylän Laajavuoren rinteen jyrkkä kohti oli välillä hississä aikamoista roikkumista, ja se taisi olla hiukan lyhkäisempi pätkä ja matalampi huippu..

 

Rodos, meri

Tämän takiahan tänne tultiin! Sininen, sininen, turkoosi, mintunvihreä, harmaa, musta ja taas sininen. Eri sininen. Monen sininen. Pehmeä ja hurja, lämmin ja kylmä. Ja niin sininen!

Se näkyi jo lentokoneesta!

Siinä se nyt on!

Ja niin kauniina kimaltavat rantakivet, jotka tosin hiukan vaikeuttivat aaltoihin pääsyä..

Merenelävä, pitihän niitä maistaa!

Auringonlaskua saattoi ihailla rantaravintolan terassilta, supermukavaa! Tarjoilijatkin olivat hauskoja.

Yömeri

Päivämeri

Ranta-aktiviteetteina torkkumista, kivitornien kasaamista, lukemista, meditointia ja tietenkin uimista, tai ehkä ennemminkin aalloissa kelluskelua..

Suola tuunasi sormuksen.

Ne kuuluisat kolossipylväät.

Veneitä joka lähtöön..

Mutta uskaltaako näillä pikkuisilla merelle?

 

Kaupungin itäpuolella on paikan suosituin ranta, jossa ei ole niin tuulista kuin länsipuolella jossa me olimme. Paitsi sinä päivänä kun me kävelimme itäpuolelle, siellä olikin oikein kunnon aallokko!

Varustautumista seuraavaan rantapäivään hotellin parvekkeella.
Rodoslainen valkoviini kävi jo vähiin ennen kuvan ottamista.

Mari aalloissa..

Minä rantavahtina.