Pieni retki Pallakselle

Tervetuloa Pallakselle!

Aika paljon oli väkeä paikalla.

Liikuntarajoitteiset porot voivat parkkeerata tähän. Aika monella tuntui olevan ainakin siestan mittainen rajoittuneisuus...

Vähän kiivettiin ylöspäin vilkuilemaan maisemia.

En ole ennen käynyt Pallaksella, ne ovat olleet mielessäni vain rivi sinisiä tuntureita taivaanrannassa, nyt koitin kartasta hahmottaa kaikki kerot paikoilleen.

Tuo sinisyys horisontissa on kyllä parasta!

Löysimme myös Pallasjärven rannalta punaisen hiekan autiotuvan ja pääsin heittämään viimein talviturkin. Aika hienoissa maisemissa!

Lämmin päivä pilvistä huolimatta, ja aurinko kuitenkin pilkisteli. Vesikään ei ollut aivan tajuttoman kylmää.

On se aika punaista, Punainen hiekka. Hifikin kävi urheasti uimassa mutta enimmäkseen tärisi sen jälkeen Ekin sylissä rannalla.

Oi että tätä sinistä maisemaa!

Evästauolla nautittiin viimeiset Japanista tuomani origamikahvit ja väinönputkella maustettuja eväsleipiä.

Jos nyt oikein hahmotin niin eväspaikalta aukeni näkymä vielä lumiseen Pyhäkuruun jonka takana kohoaa Pallaksen korkein huippu Taivaskero yli 800 metrin korkeuteen.

Lempeästi tuulessa huojuvia luhtavilloja, näyttäisi ainakin olevan monta kukkaa samassa.

Tupakkien myöhemmät vaiheet

Aiemmin jo puhuin vähän tupakin viljelystä, linkki siihen juttuun tässä: Kessumaat kunniaan. Silloin kasvit olivat vielä verrattain pieniä, tässä vähän kuvia tapahtumien etenemisestä:

Ahkeraa kastelua vaaditaan.

Viime vuotista ja tämän vuotista.

Virginialaiset kukassa.

Sato korjattu kuivamaan.

Välillä täytyy saada aamiaiseksi kakkua

Ehkä useamminkin voisi leipoa kakkuja, niistä kun tulee niin hyvä mieli! Edellinen kakkuni oli mansikka-aikaan leivottu, eli siitä on jo aikaa, silloin tein pitkästä aikaa perinteisen mansikkakakun. En laita tähän mitään reseptejä kun niitä on internetti pullollaan, mutta minulle tärkeää täytekakussa on että se on kostutettu hyvin, että täytteitä on runsaasti, ja kermavaahtoon lisään rahkaa ja vähän sokeria. Sisälle kakkuun menevään kermaan laitan reippaasti rahkaa, ja pinnalle tulevaan vain vähän. Ja jos kyseessä on mansikkakakku niin mansikoita pitää olla paljon!

Tällä kertaa sitten leivoin mutakakku tyyppisen sisältä pehmeäksi jätettävän suklaakakun, en tosin sulattanut siihen suklaata, vaan kaverilta saamani reseptiä mukaillen tästä kakusta tuli suklainen pelkästään kaakaojauheella, jonka määrää minulla ehkä hitusen on tapana vielä liioitella. Eli tähän kakkuun vatkattiin munat ja sokeri, jonka jälkeen lisättiin jauhoja, kaakaojauhetta ja sulatettua voita. Pinnan koristelin rouhituilla Pätkis-suklaapatukoilla, ja mielestäni tästä helposta ja herkullisesta kakusta tuli näin myös hyvin näyttävän näköinen.

Sitten kävi vielä niin hassusti että sattumalta oli sama pöytäliina pöydällä kun viimeksikin kakun kanssa!

Kuninkaallista juhlaa

Käväisin viikonloppuna raviurheilun ihmeellisessä maailmassa, jos nyt tuhannen kilometrin road trippiä voi käväisyksi kutsua! Kuninkuusravit ravattiin nimittäin tänävuonna Joensuussa,  ja lähdimme kaverini kanssa kannustamaan hänen kaksoisveljensä ohjastamaa Saaga S -tammaa. Aloitimme matkan kuitenkin Jyväskylästä, jossa saimme mummun mainiota ruokaa mahan täydeltä, ja kävimme hänelle kaupassa.

Jyväskylästä ajoimme illaksi asemiin Heinävedelle, jossa yövyimme Enoni mökillä ja pääsimme saunasta pulahtamaan Isoon varislampeen ja maistoimme Valamon luostarin chilivalkosipulihilloa joka oli herkullista.

Seuraavana aamuna ravijännitys alkoi jo nousta, ja hyvä niin, sillä matkaan lähtö palkittiin jo Kuningatarkisan ensimmäisessä osakilvassa kun Saaga S ravasi helposti voittoon.

Kaverini isä voitti vielä Lauantain viimeisen lähdön Pauhis-oriilla, ja seuraavana päivänä pokaalien kerääminen jatkui ja pääsimme juhlimaan Saagaa ravikuningattarena, joka vieläpä voitti kaikki kolme osakilpailua!

Mini-Saaga pääsi laiduntamaan kukkaniitylle

Juhlistin voittajia vääntämällä rautalangasta Mini-Pauhiksia ja Mini-Saagoja, ja taidettiin minulta tilata yksi Veetulikin. Myös Saagan matkustuskaveri Manne-poni tuli ikuistettua.

Osa voittopokaaleista

Voittajan sisko

Jatkoimme Juhlintaa Etelä-Karjalassa kunhan Joensuuhun ravien jälkeen iskeneeltä ukkoselta sinne pääsimme. Kaikkea tapahtunutta oli hyvä miettiä Saimaan rannalla, ja sitäpaitsi pääsin tapaamaa Raviliigan kimppahevoseni Oberonin!

Oberon ottaa rennosti ennen päivälenkkiä

Kanttarellejakin löytyi, ja kun lopulta käännyimme kotia kohti oli mukana monenlaisia viemisiä, mitenköhän sitä ollenkaan asettuu takaisin kotitodellisuuteen?



Odotetut omenapuun kukkaset

Olen koko kevään odottanut että kukkiihan omenapuuvanhuksemme taas, ja viimeinkin on sen aika! Hitaasti ja viipyillen ovat nuppuset aukeilleet eikä kukinta ole aivan yhtä runsasta kuin viime vuonna, mutta toisaalta jos ei tällä kertaa tulisi kovin kylmä kesken kukinnan niin ehkä saattaisimme saada kuitenkin taas jonkun verran omenoita. Viimeksi tosiaan kesäkuun alun kylmät yöt taisivat viedä osan sadosta, mutta nyt ei kai ainakaan ennusteissa ole sellaisia lupailtu.

Kevät ja kesäkurpitsat

Kesäkurpitsa on aika viehättävä kukkanen, ja kovasti ne jo kurottelevat valoa kohti meidän hämärässä mökissämme. Katsotaan kuinka monta tänä vuonna lähtee oikeasti sitten kasvamaan, toivottavasti en kovin montaa palelluta tai katko tai muuten onnistu tuhoamaan. Viime vuonna meni aika monta, mutta tuli muutama kurpitsakin silti. Oreganokaan ei ole vielä päässyt ulos kun kevät oli kovin kylmä ja ei se kesä oikein ole kunnolla tullutkaan. Kai kylmänkin kevään on pakko jossain kohti kesäksi muuttua? Onneksi ei ole tämän enempää viljeltävää ettei tarvitse kylvöistä huolehtia!

Parahultaisia puutarha-apulaisia

Kai se kevät viimein kunnolla on saapunut, seljan kukat ainakin ovat jo tulollaan ja pionit pilkistelevät. Pioneita ja ruusupenkkiä olen hoitanut ihan itsekseni, mutta mustaherukkapensaiden herättelyyn sain reipasta apua kanasilta. Alustat pöyhittiin ja lannoitettiin, oksat tuettiin, ja viimevuotiset elämänlangat saivat kyytiä, jospa ne tänä vuonna saataisiin yhdessä pidettyä vähän paremmin aisoissa.