Talvi tuli

Eilen ja viime yönä tuli oikein kunnolla lunta! Kunpa se nyt pysyisi ja loska-aika olisi tältä vuodelta ohi. Toiveikkaana jo pari päivää sitten pesin ja lankkasin kaikki nahkakengät talven varalle, kesäsaappaat voisi varmaan hakea tallilta pois ja viedä talvikengät tilalle. Sain myös kudottua valmiiksi lapaset, ihan oikeasti molempiin käsiin! Yleensä toinen jää aina ikuisesti kesken. Kävin testaamassa uusia lapasia Äkäsjoen rannalla, siellä oli melko sievää..

Ponin uudet ystävät

Armas-poni on innostunut lehmien lapsista, se lähtee aina välillä yksinään tarhan takamaille niitä tervehtimään muun lauman syödessä. Armas saa lehmiltä aika paljon pusuja ja ilme on välillä vähän epäilevä, mielipide on ilmeisesti vähän kahtiajakoinen, mutta se antaa niiden nuolla. Jonkin ajan päästä Armas lähtee pois ja lehmät ryhtyvät omiin leikkeihinsä.

Toiset ottaa aurinkoa pakkaspäivänä

Yli 10 astetta pakkasta. Valkeat tammat syöpöttelemässä, pikkupojat auringonotossa silmiä siristellen, Toto ja sen ensirakkaus, ihana Welsh Part Bred -tamma Hampi kylki kyljessä! Vielä auringon laskiessakin oli niin kiva sää että kotopuolessa käytiin kävelyllä, varsinkin pieni villakoira nautti metsälenkistä täysin rinnoin.

Kissa-Kasimirin äiti ja pikkuponit eli eräänlainen jännityskertomus

Tämän kissan saa ovelasti salakuljetettua tarhaan koska se keikkuu olkapäillä muutenkin koko ajan..

Älkäätten huoliko sillä tällä tarinalla on melko onnellinen loppu, vaikka se jännittävä onkin. Kissa-Kasimirin äiti on nimittäin aika rohkea ja sosiaalinen katti, ja Toto, meidän urhea suomenhevosvarsamme, oli tallissa aivan kauhuissaan kun tämä kissa yhtäkkiä ponkaisi sen nenän eteen karsinan reunalle. Sitten kun ponikaveri oli mukana kissaa uskalsi katsella vähän lähemminkin, mutta vähän piti vielä pompata karkuun kun kissa hyppäsi alas ruokintakipon reunalta. Epäilyttävä tapaus. Armas sen sijaan ei niin välittänyt vaikka sai kissalta vähän pusuja ja tassun täppäyksiäkin. Toton mielestä kissa oli vähemmän pelottava kun se katsoi pois päin.

Tammamammat ja pikkupojat

Toton ja Armaksen uusi lauma on varsin tammavaltainen, Armas on ainoa ruuna ja Toton lisäksi löytyy kaksi muuta kesällistä orivarsaa. Toinen niistä, shetlanninponi Carlos, asuu jo Toton ja Armaksen kanssa samassa pihatossa, muuhun laumaan voi tutustua vasta aidan yli.

Carlos on hyvin tomera ja utelias

Carloksen äiti on Toton ja Armaksen mielestä aika pelottava. Ja kun Rosita sanoi että kaikki ruoat kuuluvat sille, myös 20m päässä olevat, pojat uskoivat mukisematta. 

Friisiläinen Dora, oikein hieno tamma.

Mimma tykkää lähteä lenkille. Ja syödä. Suomenhevonen.

Welsh part bred Hampi.

Hampin nenä.

Arabiristeytys Lola. Johtaja-tamma.

FWB-tamma ja pilkkupyllyinen varsansa.

Ekin mielestä varsa näyttää okapilta. Johtuu ehkä pilkuista ja epäluuloisesta ilmeestä, tämä pikku okapi kun on hyvin arka. Armas on kyllä sen mielestä ihana, ja sitä voi vähän purra aidan yli.

Toton ja Armaksen korkeusvertailu. Huhhuh.

Liikkuvatko möhköfantit keskellä aurinkoista päivää?

En tiedä miksi hevosen selästä on aina pakko ottaa kuvia, silläkin uhalla että puhelin ja hanskat lentävät mäkeen kun jotain yllättävää tapahtuu kesken kuvauksen. Ja ne hevosen korvat, ne pitää näkyä maiseman edessä, tietenkin. Eikä tämä ole ollenkaan minun yksityinen pakkomielteeni, vaan tuntuu olevan aika yleistä. Mutta onhan se nyt niin kivaa olla hevosen kanssa liikenteessä aurinkoisena päivänä, ja jotenkin ne ihan tavalliset peltomaisematkin näyttävät kivammilta kun edessä näkyy hevosen korvat, jotka muuten ovat mielestäni kauniita, samoin kuin monien muidenkin eläinten kuuloelimet, esimerkiksi vuohilla korvat ovat todella sirot ja viehättävät. Ihmisillä on sitten jotkut ihme ruttukoukerot.. No mutta tamman möhköfanttius lisääntyy koko ajan, vielä menee vatsavyöt kiinni ja päivisin uskalletaan välillä liikenteeseen. Pimeässä ja sumussa ei lähdetä mihinkään, kun auringonpaisteisessakin ojassa voi jo vaania joku...  Niin ja muuten, tämä kuvanottovimma tulee kärryillä istuessa myös, silloin maisemaa vaan yleensä hallitsee silkkikorvien sijasta pyöreä takapuoli ja tuuhea häntä.

Den stora kölden

Tänä vuonna se taisi olla siinä tammikuun alussa kun Jäärouva meni ohi, viides ja kuudes päivä, liekö tulee enää tänä talvena takaisin. Pikkueläimet säilyivät meillä hengissä mutta talotekniikalla otti vähän koville.