Kissa-Kasimirin äiti ja pikkuponit eli eräänlainen jännityskertomus

Tämän kissan saa ovelasti salakuljetettua tarhaan koska se keikkuu olkapäillä muutenkin koko ajan..

Älkäätten huoliko sillä tällä tarinalla on melko onnellinen loppu, vaikka se jännittävä onkin. Kissa-Kasimirin äiti on nimittäin aika rohkea ja sosiaalinen katti, ja Toto, meidän urhea suomenhevosvarsamme, oli tallissa aivan kauhuissaan kun tämä kissa yhtäkkiä ponkaisi sen nenän eteen karsinan reunalle. Sitten kun ponikaveri oli mukana kissaa uskalsi katsella vähän lähemminkin, mutta vähän piti vielä pompata karkuun kun kissa hyppäsi alas ruokintakipon reunalta. Epäilyttävä tapaus. Armas sen sijaan ei niin välittänyt vaikka sai kissalta vähän pusuja ja tassun täppäyksiäkin. Toton mielestä kissa oli vähemmän pelottava kun se katsoi pois päin.

Vuohen logiikka

Kissa puussa

Minulle on jotenkin voimakkaasti jäänyt mieleen kun joitakin vuosia sitten Aamulehden kotimaan sivujen pääuutisia oli että Orivedellä on kissa puussa. Koskaan ei selvinnyt pääsikö se kissa alas, palomiesten tikasviritelmät eivät riittäneet sen paremmin kuin omistajankaan, ja naapurin kissa tuli syömään houkuttimena käytetyt ruuat.

Kasimir ei sen sijaan päässyt uutisiin vaikka oli useammassakin puussa. Palomiehiä en myöskään vaivannut ja herkkuruoat tarjoiltiin vasta kotona. Aika tylsää!

Tavallinen talvipäivä

Tuli yhtäkkiä taas talvi. Kissa-Kasimir protestoi aukealle pellolle petojen armoille huolettomasti ryntäämistä ihan entisen Kissa-Maroonin äänenpainoin. Hullut hölmöt! Mutta ei meitä huolettanut, paitsi ehkä vähän Lyydiaa, jonka maha on jo niin iso että kävely on aika taaperrusta ja mieluiten se seuraakin ihan kannoilla ilman mitään ylimääräisiä poukkouluja. Jokohan kohta putkahtaa pikkukilejä?

 

 

Marraskuinen metsäretki

Marraskuinen metsäretki kuulostaa kyllä paljon kylmemmältä ja pimeämmältä kuin mitä se olikaan, tänään olisi yhtä hyvin voinut olla syyskuinen iltapäivä. Olin neljän eläimen kanssa pienellä metsäkävelyllä kauniin päivän kunniaksi, pääsivät vuohetkin vähän maistelemaan puolukan varpuja ja kiipeilemään uusille kiville. Hifi-koira tuli tietenkin mukaan, ja ilokseni Kasimir-kissasta taitaa tosiaan tulla rakkaan Maroonin manttelinperijä, se kun päätti lähteä myös mukaan, ja pysyi mukana koko reissun ajan!

Kasimir ja Hifi

Nyt tarkkana kaikki! Postiauto menee tiellä..

Sen verran olen kontrollifriikki että yhden neljästä eläimestä otin kiinni naruun, ettei ihan hulluksi mene. Se oli tietenkin toinen vuohista, niihin kun ei oikein ole äänikontrollia kuten koiraan, ja kissa nyt tekee ihan mitä tahtoo ja pärjää kyllä. Otin Ritarin naruun, se kun tahtoo astua Lyydiaa vähän innokkaammin kuin mitä Lyydiaa huvittaa, joten olisi ehkä vähän epäreilua jos Lyydia ei pääsisi sitä karkuun..

Joskus mentiin ihan umpimetsässä, välillä löytyi peurojen polkuja. Tässä sellaisella etujoukot Hifi edellä ja peränpitäjänä Kasimir:

Välillä pidettiin ruokataukoja, nautittiin auringon lämmöstä ja muuten vaan ihmeteltiin:

Kasimirin piti silloin tällöin kiivetä puuhun. Ja toisia tämä näytös aina kovasti kiinnosti:

Puuhun kiipeäminen on aika rankkaa, sen jälkeen täytyy levätä. Hifi pitää vahtia:

 

Kotimatkalla mentii pieni pätkä tietä pitkin, ja vaihdoin siinä Lyydian narun päähän koska sillä on tapana säntäillä vähän arvaamattomasti:

Melkein kotona jo:

Koira joka haluaa leikkiä kissojen kanssa

Pienellä Hifi-villakoiralla oli tänään jännittävä päivä, sillä meille muutti kissanpentu Kasimir, josta toivottavasti tulee Hifin leikkikaveri. Äitinsä ainakin on paininnut Hifin kanssa pitkin tallin käytäviä ennen kuin pennut syntyivät. Kun menimme hakemaan pentua Kasimir oli juuri pyydystänyt päästäisen, mutta ei tämä saavutus vielä mitään, siskollansa oli nimittäin saaliina pieni kyykäärme! Aikamoista jos oli itse sen saalistanut, mutta olihan emokin saattanut auttaa.. Kotiin tultua Kasimir söi vähän ja meni sitten nukkumaan eikä sitä yhtään haitannut että Hifi tuli sen viereen. Herättyä oli aika vähän kokeilla leikkimistä ja määritellä kuka saa mennä Hifin koppiin ja kuka ei. Babykki sentään on jo niin iso kissa että se ei todellakaan osallistu moiseen, se on nukkunut sohvalla koko päivän eikä halua nähdä mitään pikkukissoja!

Ei ole mitään niin suloista kuin kissanpennut

Ei tähän varmaan juurikaan tekstiä tarvita, kuvia kaikki tahtoo nähdä! Mutta kerron sen verran että koiramme Hifi oli myös mukana katsomassa pentuja ja eivät ne kissat olleet siitä kovin moksiskaan. Pentujen äiti tuli aluksi ulos vilkaisemaan että ketäs täällä on, mutta en saanut siitä kuvaa kun Hifi tervehti vanhaa painikaveriaan niin innokkaasti. Todettuaan että olimme tuttuja emokissa meni kaikessa rauhassa takaisin sisälle köllimään (ja ilmeisesti odottamaan ruoka-aikaa, se syö kuulemma todella paljon). Pennut onneksi jäivät vähän ulkoilemaankin!