luonnoksia

luonnoksia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Käsityöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Käsityöt. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. joulukuuta 2016

Puolivuosittainen kameran tyhjennys

Läpinäkyvä koira



Hiukan pelottava puudeli



Babykin perusilme



Pohja näkyy



Pönttö palasina



Ei haluttu naapureita ihan niin lähelle



Taistelutanner



Voitto häämöttää

Tupakka



Anopin kutomat villasukat ja vanha pipo



Kerää koko setti



Täällä vartioin minä



Aika iso



No jo on


Kuvat: E. Vilén

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Villakoiran villapaita

Taas valmistui paita Hifille, tosi paksu ja lämmin, tosin nythän on jo kevät joten en tiedä tarvitaanko tätä välttämättä ennen syksyä.. Mutta onpahan sitten varastoa ensi talveksi!


Hifi sovittaa urheasti


Babykki tarkastelee lopputulosta

lauantai 30. tammikuuta 2016

Uskomatonta mutta totta


Raskaan kouluviikon ja etenkin kamalien ajokelien uuvuttamana viikonloppu sohvan nurkassa on oikein mukava asia. Sitä paitsi koulutunneilla istumisen ansiosta olen saanut neulottua töitä kerrankin jopa valmiiksi asti, nyt valmistui syksystä alkaen jo kolmas. Uskomaton saldo minulle, yleensä neuleeni eivät valmistu juuri koskaan. Pieniä juttuja olen nyt tehnyt mutta kuitenkin valmiiksi asti. Tänään tennistä katsellessa valmistui koiralle hassu villapaita (taitavat kaikki koiranvillapaidat olla vähän hassuja) joka ehti kyllä ollakin pitkään kesken.

Koska minulla on hienot uudet koivupuikot joita tahdoin kokeilla aloitin heti toisen paksumman paidan koiralle, ja se ainakin alkuun tuntuu syntyvän nopeasti. Mies hiukan kauhisteli hintaa viidelle puutikulle, mutta kyllä nämä niin mukavat ovat että ei se vähän yli kymppi paljolta tunnu. Toivottavasti uusi villapaita myös on mukava, poseeraamista se päällä koira ei nyt ymmärtänyt ollenkaan, ihme touhua!







torstai 25. kesäkuuta 2015

Luomiskertomus



Minulta usein kysytään että miten näitä rautalankaveistoksia oikein teen? Teenko jonkun rungon ensin? Ja kauanko menee aikaa? Viimeiseen kysymykseen vastaaminen on lähes mahdotonta koska vaihtelut ovat todella suuria, riippuu ihan siitä kuinka onnistuneesti työ etenee. Mutta aikaisempiin kysymyksiin vastatakseni koitin valokuvamaalla hiukan hahmottaa työvaiheita. Niissäkin on kyllä paljon tapauskohtaista vaihtelua..




Jos teen hevoshahmoa, niin aloitan lähes aina samalla tavalla, eli en tee varsinaista runkoa, mutta vääntelen ensin kaksiuloitteisen ääriviivan hevoselle, jotta saan koon ja mittasuhteet hahmotettua työtä varten. Tälle ääriviivalle tulee kuitenkin jo neljä jalkaa, ja koitan yleensä ensimmäisenä hieman kiinnittää jalkoja toisiinsa nähden oikeisiin kohtiin. Ääriviiva menee tietenkin sitten lyttyyn kun alan rakentaa siihen päälle varsinaista kolmiulotteista hahmoa, mutta sillä ei ole väliä koska sen tarkoitus on vain toimia ajatuksen apuna. Toki se on hahmon muodostuksessa myös eräänlainen runko, jonka päälle rautalankaa kieputan, vaikka se ei teosta varsinaisesti tue eikä pidä sitä koossa.





Alun jälkeen vaihtelee ihan tapauskohtaisesti miten hevonen alkaa rakentua, joskus teen melkein heti pään jo lähes valmiiksi, jolloin hevonen saa jo varhaisessa vaiheessa ilmeen, joskus taas jään työstämään jalkoja, niitä kun tosiaan kuitenkin pitää alkuun vähän laittaa paikoilleen että aihio pysyy kasassa. Tällä kertaa työ lähti etenemään takapää edellä.
 


Kun hahmo muuten alkaa olla valmis ja tasapainoinen, on hienosäädon aika. Pientä kiristystä toisaalle ja ehkä vielä pari kieppiä lisää rautalankaa johonkin kohti, jotain langanosaa voi painaa sisäänpäin ja toista vetää ulommas. Hännän viimeistely jää yleensä myös viimeisten asioiden joukkoon. Tälle hepalle tuli niin iso ja näyttävä häntä, että sitä tasapainottaakseni päätin tehdä myös harjan. Alkuaikojen hevosillani oli kaikilla erikseen erottuva harja, mutta viimeaikoina en yleensä ole sellaista tehnyt.




Lopuksi lisään teokseen vielä rautalangasta vääntämäni signeerauksen. Ja kauanko tähän kaikkeen sitten meni aikaa? En osaa sanoa, koska teen työtä aina vähän kerrallaan, pienen tauon jälkeen hahmottaa mittasuhteet aina paljon paremmin ja näkee missä on mennyt pieleen. Tein tätä hevosta nyt kahtena päivänä, ensimmäinenä päivänä yhteensä useita tunteja niin että hevonen tuli lähes valmiiksi, seuraavana päivänä viimeistelytöitä, joihin saa myös yllättävästi aikaa kulumaan, loputtomasti jos ei osaa jossain kohti päättää että nyt se on hyvä.. Mutta kaikenkaikkiaan aika sujuvasti ilman suurempia purkamisia meni tämä homma!