Toiset ottaa aurinkoa pakkaspäivänä

Yli 10 astetta pakkasta. Valkeat tammat syöpöttelemässä, pikkupojat auringonotossa silmiä siristellen, Toto ja sen ensirakkaus, ihana Welsh Part Bred -tamma Hampi kylki kyljessä! Vielä auringon laskiessakin oli niin kiva sää että kotopuolessa käytiin kävelyllä, varsinkin pieni villakoira nautti metsälenkistä täysin rinnoin.

Aitojen takana ja niistä ulkona

Naapurin porokoira-parka ei ymmärtänyt että miten voi olla mahdollista että tulen ilman hänen pientä villakoira-tyttöään kylään, haaveilevasti Armas itki aidalla tuijotellen meille päin eikä ollenkaan huvittanut mitään muita asioita pihalla toimittaa. Aamupäivä tuntui sen verran lämpimältä että koirantarkistusretkeltä kotiin palattuani päätin päästää kaikki vuohet päiväksi tarhaan, ensin piti vaan isoimmat aukot tukkia ja sitten päästiin jännittämään että pysyykö Hilja jo aidoissa. Pysyi se, taitaa olla jo iso vuohi!

Käytiin me sitten Hifin ja vuohien kanssa myös vapaana juoksentelemassa metsässä, ettei koko aikaa tarvinnut aidoissa olla. Lydia varsinkin himoitsee kaikkia herkkuja mitä metsästä löytyy eikä aina meinaa edes pysyä muiden matkassa niitä etsiessään, ja kili tietysti seuraa perässä karkuteille. Leivän palaset taskussa hillitsevät onneksi näitä karkumatkoja hyvin tehokkaasti. Kissa-Kasimir ei päässyt lainkaan mukaan retkelle sillä myös kanat olivat ensimmäistä kertaa tänä keväänä aidoista ulkona enkä halunnut niille mitään ylimääräistä häiriötä, Gustafilla riitti puuhaa kun vahti taivaita ettei vaan haukka pääse hänen kanasiaan yllättämään. Onneksi oli aika harmaa ja pilvinen päivä eikä haukkoja näkynyt.

Naapureiden palattua kotiin Armas vahvistettiin hyvävointiseksi ja se sai lopulta villakoiransakin kylään. Loppu hyvin kaikki hyvin siis!

 

 

 

 

 

Tavallinen talvipäivä

Tuli yhtäkkiä taas talvi. Kissa-Kasimir protestoi aukealle pellolle petojen armoille huolettomasti ryntäämistä ihan entisen Kissa-Maroonin äänenpainoin. Hullut hölmöt! Mutta ei meitä huolettanut, paitsi ehkä vähän Lyydiaa, jonka maha on jo niin iso että kävely on aika taaperrusta ja mieluiten se seuraakin ihan kannoilla ilman mitään ylimääräisiä poukkouluja. Jokohan kohta putkahtaa pikkukilejä?

 

 

Näin niitä unelmia toteutetaan

Unelmani on ollut pieni punainen tupa jossa on turkoosi ovi. Ei tarvinnut siis maalikaupassa juuri miettiä nyt kun punamaalia jäi vuohelan maalaamisesta yli ja päätettiin kunnostaa julkisivu! Otin kivointa turkoosia mitä oli, ja maalarinvalkoista kaveriksi. Jälkimmäinen purkki on avaamatta, eli töitä riittää vielä.. Turkoosi osoittautui paremmaksi kuin miltä se värikartassa näytti, oikeastaan juuri sellaiseksi kuin mitä toivoinkin.

Eilen illalla meni myöhään, vaikka sade esti isommat maalaustyöt..

Ovenkahva on jo kuitenkin takaisin paikoillaan..

..Ja julkisivun ilmekin alkaa hahmottua.