Laumaelämää

Olisi olut niin kiva saada villejä laukkavideoita lauman yhdistämisestä mutta siinä kohti kun sain kädet vapaaksi porteista ja kameran esiin niin laumamme oli jo melkolailla asettunut, nämä kaikki kun ovat enemmän ja vähemmän tuttuja keskenään jo ennestään. Toto oli onnellinen kun tapasi taas tammaihastuksensa mutta narskutteli vielä hampaitaan varuksi, ihan pieni varsa tässä vain.. Harmonian lisäksi lauma on hauskan näköinen, monivärinen ja -kokoinen.

Ponin uudet ystävät

Armas-poni on innostunut lehmien lapsista, se lähtee aina välillä yksinään tarhan takamaille niitä tervehtimään muun lauman syödessä. Armas saa lehmiltä aika paljon pusuja ja ilme on välillä vähän epäilevä, mielipide on ilmeisesti vähän kahtiajakoinen, mutta se antaa niiden nuolla. Jonkin ajan päästä Armas lähtee pois ja lehmät ryhtyvät omiin leikkeihinsä.

Toiset ottaa aurinkoa pakkaspäivänä

Yli 10 astetta pakkasta. Valkeat tammat syöpöttelemässä, pikkupojat auringonotossa silmiä siristellen, Toto ja sen ensirakkaus, ihana Welsh Part Bred -tamma Hampi kylki kyljessä! Vielä auringon laskiessakin oli niin kiva sää että kotopuolessa käytiin kävelyllä, varsinkin pieni villakoira nautti metsälenkistä täysin rinnoin.

Kissa-Kasimirin äiti ja pikkuponit eli eräänlainen jännityskertomus

Tämän kissan saa ovelasti salakuljetettua tarhaan koska se keikkuu olkapäillä muutenkin koko ajan..

Älkäätten huoliko sillä tällä tarinalla on melko onnellinen loppu, vaikka se jännittävä onkin. Kissa-Kasimirin äiti on nimittäin aika rohkea ja sosiaalinen katti, ja Toto, meidän urhea suomenhevosvarsamme, oli tallissa aivan kauhuissaan kun tämä kissa yhtäkkiä ponkaisi sen nenän eteen karsinan reunalle. Sitten kun ponikaveri oli mukana kissaa uskalsi katsella vähän lähemminkin, mutta vähän piti vielä pompata karkuun kun kissa hyppäsi alas ruokintakipon reunalta. Epäilyttävä tapaus. Armas sen sijaan ei niin välittänyt vaikka sai kissalta vähän pusuja ja tassun täppäyksiäkin. Toton mielestä kissa oli vähemmän pelottava kun se katsoi pois päin.

Tammamammat ja pikkupojat

Toton ja Armaksen uusi lauma on varsin tammavaltainen, Armas on ainoa ruuna ja Toton lisäksi löytyy kaksi muuta kesällistä orivarsaa. Toinen niistä, shetlanninponi Carlos, asuu jo Toton ja Armaksen kanssa samassa pihatossa, muuhun laumaan voi tutustua vasta aidan yli.

Carlos on hyvin tomera ja utelias

Carloksen äiti on Toton ja Armaksen mielestä aika pelottava. Ja kun Rosita sanoi että kaikki ruoat kuuluvat sille, myös 20m päässä olevat, pojat uskoivat mukisematta. 

Friisiläinen Dora, oikein hieno tamma.

Mimma tykkää lähteä lenkille. Ja syödä. Suomenhevonen.

Welsh part bred Hampi.

Hampin nenä.

Arabiristeytys Lola. Johtaja-tamma.

FWB-tamma ja pilkkupyllyinen varsansa.

Ekin mielestä varsa näyttää okapilta. Johtuu ehkä pilkuista ja epäluuloisesta ilmeestä, tämä pikku okapi kun on hyvin arka. Armas on kyllä sen mielestä ihana, ja sitä voi vähän purra aidan yli.

Toton ja Armaksen korkeusvertailu. Huhhuh.

Helsinki International Horse Show

Viimeksi olin HIHS:issä, niin kuin silloin sanottiin, joskus 90-luvulla. Kummisetäni rekkakuski Alwin oli saanut Vip-liput ja vei minut sinne. En paljoa muista itse kilpailuista, mutta pönötin tärkeänä kyllä paikallani varmaan lähes koko päivän. Muistan kohdan missä istuin ja miltä areena siitä näytti. Oli hienoa, joskin vähän hävetti kun kummisetä kävi verryttelyalueella kysymässä miksi hevoset vaahtoavat kun ne tulevat radalle. Ei kai semmoisia nyt pidä mennä kyselemään, ajatteli se pieni tyttö, jolle ei kyllä ollut kovin epätavallista hävetä monenlaisissa turhissa yhteyksissä. Minulla oli silloin punavihreäsininen toppatakki, ja se päällä jonotin pyytämään nimikirjoitusta uuteen Chrisse Fagerströmin kirjaan, jonka kummisetä osti minulle. Vähän harmitti kun Chrisse ei tunnistanut minua vaikka olin käynyt ratsastamassa hänen tallillaan Korpilahdella. Myöhemmin jäin se sama takki päällä auton alle Chrissen Tallin kohdalla silloisella nelostiellä juostessani pimeällä bussiin. Sekin hävetti.

Nyt menen taas Horse Showhun. Minulla on päälläni vaalea trenssitakki, ja jalkaan laitoin korolliset saappaat, toivottavasti jaksan tepastella niillä ympäri Helsingin kovia katuja, kumpparit ja muta kun ovat jaloilleni tutumpi ympäristö. Tällä kertaa rautalankatöitäni on myynnissä Horse Shown expoalueella, olen suorittanut hevosalan tutkinnon eikä minua haittaa vaikka seuralaiseni kävisi kyselemässä mitä keneltä vaan. Ehkä tällä kertaa ei tarvitse jännittää niin paljoa ettei jälkikäteen muista juuri mitään. Ja toivottavasti siellä on samppanjabaari, kun kerrankin olen bussilla liikenteessä.

Totolla kolme kuukautta täynnä tänään

Sataa, sataa ja vieläkin sataa. Koko päivän on hämärää ja pimeää. Musta varsa heikosti valaistussa tallissa. Mutta merkkipäiväkuvia ne ovat nämäkin. Hieno varsa se on, teidän täytyy nyt vaan uskoa kun sanon!