Ajatuksia Marttilasta

Marttila on paikka jossa voi nähdä kaksi auringonlaskua yhtä aikaa. Tässä ei ole kuvia niistä, koska puhelimen kamera ei osaa kuvata auringonlaskuja, ainakaan niin että ne olisivat saman värisiä kuin miltä ne silmään näyttävät, eikä myöskään siksi että kun näin nuo kaksi auringonlaskua ajoin kymppitietä autolla. Vasemmalla puolella tietä näkyi romanttinen vaaleanpunainen ja violetti pilvimuodostelma, oikealla dramaattinen ja räikeä oranssinpinkki raitahässäkkä. Molemmat olivat aika hienoja.

Vuohet ja poni ovat kotiutuneet hyvin, päättelen tämän siitä että poni ei halua laittaa riimua päähän vaan menisi heti ulos tai syömään mikä tilanne sitten onkin, ja Lydia-kuttu haluaisi välillä jo lähteä yksin seikkailemaan, mitä se vieraassa paikassa ei todellakaan tahdo tehdä vaan liimautuu jalkaan kiinni jos ulos pääsee.

Näin viime yönä unta että vuohet olivat minulla eteisessä, onneksi oli iso eteinen, ihan vaan hetkisen oli tarkoitus pitää niitä siinä jostain syystä. Lydia heti meni ja pissasi tämän läppärin päälle jolla tätä kirjoitan, tämä oli eteisen lattialla kansi auki latauksessa. Heitin Lydian pihalle ja lähdin äidin kanssa shoppailemaan tavaratalon takahuoneesta Ismo Kullervo Alanko -levyä jota en vieläkään ole saanut hankittua vaikka olen meinannut jo ainakin vuoden, kun yhtäkkiä huolestuin että miten se Lydia nyt yksin pärjää siellä pihalla, kun ei siellä ole kunnollisia aitojakaan niin sehän voi lähteä vaikka mihin! No äkkiä sitten takaisin kotiin, ainoa ongelma oli että normaaliin paikkaan ei voinutkaan laskeutua pienkoneella eikä ihan vieressä oikein ollut muutakaan tarpeeksi avaraa paikkaa.

Lydialla oli kuitenkin kaikki hyvin aamulla kun kävin tallissa, vein sille ja Ritarille perunankuoria. Poni ei halunnut laittaa riimua päähän.