Tampattiin Tahkokuruun

Keväisen aurinkoiset päivät alkavat olla jo täällä, ja välillä täytyy yrittää käydä vähän ulkoilemassa ja nauttimassa ihanista säistä ja uusista maisemista vaikka energiat ovat aika vähissä kun käsivarsi- ja olkapääkipu vie yöunet. Sunnitelmissa oli siis helppo reitti jota ei ennen olla kuljettu, ja valitsin kävelyn/lumikenkäilyn Kesänkitunturin Tahkokuruun. Valinta oli hyvä, reitti oli parin kilometrin mittainen polku joka nousi Kesänkijärven parkkipaikalta ja se kantoi hyvin tällä hetkellä myös ilman lumikenkiä, joita kuitenkin ylhäällä oli kiva käyttää että pääsi nousemaan hiukan tunturia vielä ylöspäin maisemia ihailemaan. 

Eväitä syötiin Tahkokurussa ulkona portailla ihan mukavasti koska sää oli lämmin, ei viitsitty tunkea laavun tulille kun siellä oli aika monta ihmistä jo valmiiksi. Ja seuraksi saatiin vielä kiva kuukkeli.

Liukulumikengillä olisi varmasti ollut mukava lasketella loivaa reittiä alaspäin, toivottavasti pääsen joskus sitäkin kokeilemaan, nyt talsittiin jalan alas samaa polkua kun tultiinkin.

Kävelyllä Kuerille

Ajeltiin tänään iltapäivällä kauppaan Äkäslompoloon ja tehtiin samalla päiväkävely Kuerin huipulle, alhaalla oli -18°C pakkasta, ylhäällä vähän tuuli, mutta siinä välissä oli oikein sopiva kävelysää ja ehdittiin viimeisiä auringonlaskun vaaleanpunaisia ja oransseja ihailemaan. Ja nuo tykkylumipuut! Huipulla käymisen jälkeen pidettiin teetauko yhden suojissa, siellä ei tuuli päässyt kimppuun vaikka oltiinkin vielä huipun tuntumassa. Laskeutuessa nähtiin kuinka tykkykuuset värjäytyivät turkooseiksi ja aika hämärissä palattiin kappelille jossa auto odotti.

Eksyttiin taikamaailmaan

Lähdettiin aamukahvin jälkeen kävelylle, noustiin ensin läheiselle mäelle ja jotenkin käveltiin sitten vähän ohi kohdasta josta olisi pitänyt kääntyä alas päästäkseen joelle lähdepuron kohdalle. Huomattiin jo aiemmin että taitaa olla nyt eri kohta kuin mistä yleensä on tultu ylös, mutta sitten vastaan tuli ylitettävä puro, joten oltiin varmasti eri reitillä. Siitä päästiin yli, ja maasto alkoi muuttua märemmäksi. Jäätyneet mättäät kantoivat kuitenkin melko hyvin, ja jatkoimme kohti jokea, kunnes putkahdimme toisen puron rannalle. Mikä ihana, uskomattoman värinen kimalteleva taikamaailma! 

Aikamme satumaailmaa ihailtuamme jatkoimme matkaa, mutta nyt maasto muuttui todella märäksi eivätkä mättäät olleet enää kovin kantavia. Aikamoisen rämpimisen jälkeen pääsimme sille joen rantaan purolle jonne alun perin tähtäsimme, ja sieltä kotimatka sujui onneksi ihan polkua pitkin.