Aurinkoa tervehtimässä

Viimeksi kun pääsin Ylläksen huipulle pyörittiin sumussa, tällä kertaa näkyi vähän pidemmälle. Mentiin ylös gondolihissillä, joka hiukan hirvitti korkeanpaikankammoista. Sitä paitsi se hissi ei edes pysähtynyt että olisi päässyt rauhassa sisään ja ulos.

Menomatkalla maisematiellä jo nähtiin kuinka aurinko pilkisteli näkyviin, ja koska oltiin ylhäällä noin puoli yhdestä eteenpäin, nähtiin myös auringonlasku. Siitä olikin vähän aikaa kun auringon viimeksi näin.

Sitä muuten kyllä ihmettelin että miten ankkurihissillä pääsee tuommoiselle vähän isommalle huipulle asti, kun itse muistelen lapsuudesta että jo se Jyväskylän Laajavuoren rinteen jyrkkä kohti oli välillä hississä aikamoista roikkumista, ja se taisi olla hiukan lyhkäisempi pätkä ja matalampi huippu..