Näin unta että Snæfellsjökull oli ensimmäisessä kuvassa jonka latasin tänne, ja jos taikavuori tulee uniin ei minulla ole mitään sitä vastaan että tottelen. Niinpä tuossa yläpuolella se nyt hymyilee auringossa ystävällisenä. Kyllä meitä onnisti, kun meidät niin ystävällisesti otettiin vastaan! Ylhäälläkään, niin ylhäällä mihin tietä pitkin pääsi, ei ollut edes tuulenvirettä, ihan tyyntä ja aurinkoista. Teimme lumienkelit tuulen aiemmin kasaamaan nietokseen.
Viimeksi Islanti pääsi kotiinpalattuani maalauksiinikin, tällä kertaa maalaustarvikkeet ovat mukaan pakattavien listalla. Nämä kuvat siis muistoja parin vuoden takaa, niitä katsellessa jännitys tiivistyy mukavasti, sillä kuukauden päästä minun pitäisi olla taas jo Islannissa ja tutustumassa seuraavan puolen vuoden kotipaikkaani ja työympäristööni Hestheimariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti