Asioita joista pidän

Olen joskus aiemminkin koonnut tänne kuvia joissa ei saa olla eläimiä eikä ihmisiä kun minut oli facebookissa haastettu johonkin tällaiseen kuvasarja-asiaan, ja kun taas on käynyt niin, tehdään uudestaan! Tällä kertaahan aihe on oikein tärkeä suorastaan, asioista tykkääminen lisää elämänlaatua, näin uskon. Tässä siis kymmenen asiaa joista pidän:

Vesi. Myös ranta ja uiminen,
mutta ehkä ne menevät samaan..

Sinisinä kaukana siintävät kukkulat. Se että näkee kauas.

Mutta tässä on kyllä kaksi asiaa, aamukahvi ja muumikirjat, lukeminen yleensäkin. 

Kakut!

Postikortit, saadut ja lähetetyt.

Hienot kivet.

Värit ja maalaaminen.

Lumi.

Uunileivät. Ja hyvä ruoka ylipäätään. 

Aurinkoa tervehtimässä

Viimeksi kun pääsin Ylläksen huipulle pyörittiin sumussa, tällä kertaa näkyi vähän pidemmälle. Mentiin ylös gondolihissillä, joka hiukan hirvitti korkeanpaikankammoista. Sitä paitsi se hissi ei edes pysähtynyt että olisi päässyt rauhassa sisään ja ulos.

Menomatkalla maisematiellä jo nähtiin kuinka aurinko pilkisteli näkyviin, ja koska oltiin ylhäällä noin puoli yhdestä eteenpäin, nähtiin myös auringonlasku. Siitä olikin vähän aikaa kun auringon viimeksi näin.

Sitä muuten kyllä ihmettelin että miten ankkurihissillä pääsee tuommoiselle vähän isommalle huipulle asti, kun itse muistelen lapsuudesta että jo se Jyväskylän Laajavuoren rinteen jyrkkä kohti oli välillä hississä aikamoista roikkumista, ja se taisi olla hiukan lyhkäisempi pätkä ja matalampi huippu..

 

Syntymäpäiväongelmia

Syntymäpäivän kunniaksi pääsin autoiluretkelle Vammalaan. Auto piti nimittäin katsastaa. Sen lisäksi että tämä ei ole ehkä muutenkaan ihanteellisin retkikohde, niin kaikki ei myöskään mennyt aivan putkeen.. Mutta koska minulta tilattiin auton katsastusretkestä valokuvakansio, niin tässä tulee! Tosin katsastetusta autosta ei ole yhtään kuvaa...

Ennen kuin lähdettiin hakemaan autoa korjaamolta, jossa se oli että sen voi katsastaa, annoin vuohille vähän pajukerppuja niin kuttukin edes hetkeksi hiljeni. Sillä on kiima ja se vaan huutaa.

Vetelehdin koko aamun enkä sitten ehtinyt syödä aamiaista ennen lähtöä, joten otin voileivän mukaan.

Katsastus meni onnekkaasti, tosin itse olin sillä välin kirpputorilla. Sitten menimme syömään, ja koska en tällä hetkellä saisi syödä viljoja, tilasin annoksen jossa jättikatkaravut eivät olleet friteerattuja, vaikka mieluummin olisin ottanut toiset lisukkeet. No, sain katkaravut silti friteerattuina, kun ensin odotimme ruokaa tosi pitkään. Kiinalainen olut oli kuulemma ihan hyvää. 

Yritimme hakea vettä lähteestä koska meillä on kuivan kesän jäljiltä edelleen vesi poikki, mutta kun Eki sai kanisterin alle, veden tulo loppui. Emme myöskään päässeet tallille varsaa katsomaan, koska auto alkoi keittää. Onneksi Ekin veli oli kotona ja saimme lisää jäähdytysnestettä matkan varrelta. Ja onneksi minulla oli matkaeväsjuoma!

Kotona päätin urheasti vielä yrittää valmistaa syntymäpäiväkakkua. Olen vähän epäillyt uunin lämmönsäädön toimivuutta, ja nyt tiedän että se ei toimi, sillä kakun pinta sitten paloi hetkessä kun laitoin sen uuniin, joten vaikka Eki oli urheasti auttanut minua ja tehnyt parasta valkuaisvaahtoa ikinä, kakusta ei saatu oikein hyvärakenteista, ja pinta piti kuoria pois. Ehkä rumin syntymäpäiväkakku ikinä. 

Rodos, meri

Tämän takiahan tänne tultiin! Sininen, sininen, turkoosi, mintunvihreä, harmaa, musta ja taas sininen. Eri sininen. Monen sininen. Pehmeä ja hurja, lämmin ja kylmä. Ja niin sininen!

Se näkyi jo lentokoneesta!

Siinä se nyt on!

Ja niin kauniina kimaltavat rantakivet, jotka tosin hiukan vaikeuttivat aaltoihin pääsyä..

Merenelävä, pitihän niitä maistaa!

Auringonlaskua saattoi ihailla rantaravintolan terassilta, supermukavaa! Tarjoilijatkin olivat hauskoja.

Yömeri

Päivämeri

Ranta-aktiviteetteina torkkumista, kivitornien kasaamista, lukemista, meditointia ja tietenkin uimista, tai ehkä ennemminkin aalloissa kelluskelua..

Suola tuunasi sormuksen.

Ne kuuluisat kolossipylväät.

Veneitä joka lähtöön..

Mutta uskaltaako näillä pikkuisilla merelle?

 

Kaupungin itäpuolella on paikan suosituin ranta, jossa ei ole niin tuulista kuin länsipuolella jossa me olimme. Paitsi sinä päivänä kun me kävelimme itäpuolelle, siellä olikin oikein kunnon aallokko!

Varustautumista seuraavaan rantapäivään hotellin parvekkeella.
Rodoslainen valkoviini kävi jo vähiin ennen kuvan ottamista.

Mari aalloissa..

Minä rantavahtina.

Rodos, vanha kaupunki

Rodoksen vanhakaupunki onkin aikamoinen linnoitus! Moninkertaiset muurit ympäröivät valtavaa pienten katujen ja aukioiden sokkeloa. Jos vanhaan kaupunkiin tulee ostoskatujen tai sataman puolelta, kulkeutuu hiukan leveämpiä väyliä pitkin joissa turisteille myydään monenlaista matkamuistoa ja päätyy helposti esimerkiksi kuuluisalle ritarien kadulle. Mutta jos tulee sisään takakautta, ei ole mitään selkeitä väyliä eikä maamerkkeä, kapeilla kujilla suunnistus vaatii muistia, vasen, oikea, oikea.. Paljon suljettuja ovia molemmin puolin, osa näyttää siltä että niiden takana on asuntoja, jossain mainostetaan hostelliakin. Sitten yhtäkkiä saattaa olla avoin ovi, josta tupsahtaakin melko isolle aukiolle, terasseja, kitaristi soittaa lempeästi hittibiisejä traditionaaliseen tyyliin. Aika pysähtyy, se siellä käy.

Vallihaudoissa ei kuulemma koskaan ole ollut vettä, kertoi matkakumppanini, jolla oli matkaopas mukana.

 

Samainen matkaopas kehotti kiinnittämään huomiota vaakunoihin, joista voisi kuulemma päätellä kaupungin historian vaiheita..

Ritarikatu laskee jyrkästi satamaan. Ovien pielissä oli vaakunoita.

Söpöillä pienillä kivillä kivetyt kadut.

Muurisokkelossa ei näy missään kovin pitkälle, paitsi ylöspäin.

Suljettuja ovia. Minkäköhänlainen kiinteistö on myynnissä?

Janoisen paratiisi kivilabyrintin keskellä. Miksei Suomesta saa yksisarvisolutta?

 

Ehkä jonkinlainen myymälä on tässä joskus avoinna, vai joku tuolien kokous muuten vaan?

Kissoja oli paljon, ohimenevän turistiryhmän opas sanoi olevansa niille katellinen kun niillä on niin kissanpäivät tuolla asustella! Moskeija löydettiin, mutta tiukoista vasen-oikea-muistisäännöistä huolimatta kuulemma kaunis ja vaikeasti löydettävä synagoga jäi bongaamatta.

Siinä seisoi jonkun moottoripyörä. Otin Ekille kuvan.

 

Sieltä se pilkistää muurinraosta, meri!