Borta bra men hemma bäst

Ehdinpäs parahultaisesti takaisin kotiin niin että ladut olivat talven parhaassa kunnossa! Naapurin isäntä pitää yllä varsin vaikuttavaa latuverkostoa, melkein meidän pihasta pääsee lähtemään useampaankin suuntaan hiihtolenkille. Tänään oli kyllä sitten semmoinen märkä sumupäivä, että ei taida huomenna olla enää laduista paljoa jäljellä.

Lyhyeen jäi myös ulkomaan komennukseni, hiukan harmittaa kyllä. Mutta minkäs sille mahtaa kun etukäteen ei voi tietää millaista jossakin on, pakko käydä katsomassa. Ja pääsinpähän ainakin puristavasta koti-ikävästä eroon uskottua aikaisemmin, kun palasin jo takaisin. Mitä sitä sitten pitäisi tehdä on vielä arvoitus, mutta ehkä jotain ilmaantuu..

Hifi-koiran mielestä sukset olivat varsinkin alkuun erittäin epäilyttävät kapistukset, mutta hienosti se osaa silti kipittää mukana ladun reunaa, juurikaan ei tarvitse komentaa sitä pois ladulta. Tosin se on niin kevytkin että ei se pakkaskelillä kovalle ladulle edes juuri jälkiä jätä. Hieno hiihtokaveri!

"Näkymä eteläikkunasta" E.Vilén

Ennustamattomuus tekee seikkailun

Kajorna får mig att tänka på en vän

Koska eräistä tahoista ei tule sanoa mitään, joka olisi kenties kaupallisesti epäedullista eli halutusta imagosta poikkeavaa, siirrymme ehkä hieman yllättäin suoraan ruotsalaisten lantaloiden maailmaan. Aiemmassa kirjoituksessani puhuin jo islantilaisesta karsinan siivouksesta, jossa lanta pudoteltiin lattian raoista, ja nyt olen päässyt kokeilemaan myös länsinaapureidemme uskomatonta laiturisysteemiä! Ja jotta elämä ei kävisi tylsäksi, löytyi samasta paikasta myös betonikolossilantala, joka ehkä ei ihan parhaiten pääse oikeuksiinsa ottamassani kuvassa, jotain massiivisuudesta jää uupumaan..

 

Pitkästä pitkästä aikaa kiipesin myös ravihevosen rattaille, ja ruotsalaisten hevosmiestenkin ihmeeksi pääsin lenkin yhtämatkaa hevosen kanssa loppuun asti. Muutama ajokerta ei kuitenkaan vielä tuonut sellaista tunnetta että uskaltaisin luottaa itseeni ohjaissa, joten jätetään tällä erää ravurien ajaminen parempiin käsiin. Tässä vielä Touch of Elegance herkkine pupunkorvineen, se kiltisti toimi harjoittelukaverinani ja kävi siinä välissä hienosti hankkimassa kilpailuluvan itselleen koelähdöstä vai mikäköhän se nyt sitten suomeksi mahtaa olla... joku kvalivikaatio kumminkin!

Usein kysyttyjä kysymyksiä ja värikästä elämää

Viimein alkuhankaluuksien jälkeen tervehdys Islannista! Ja koska sekin luultavasti pääsee heti usein kysyttyjen kysymysten listalle, niin alkuhankaluuksia olivat mm. hillitön koti-ikävä, kaikesta lakaisusta ja harjauksesta kipeytyneet selkälihakset sekä internetin rikkoutuminen. Tänään onneksi urhea internetin korjaaja kiipesi katolle vaikka tuuli 25m/s, ja selkäkin alkaa olla parempi.

No niin. Hevosia täällä on siis paljon, kuten oli tiedossakin. En tiedä tarkalleen vieläkään paljonko, mutta sellaisen luvun kuulin että oisko 160. Tallissa on noin 40 hevosta, mutta karsinoita vähemmän,  sillä monella on kaveri karsinassa. Ja sitten maailman paras tallisysteemi, ainakin siivoojan kannalta: lantaa ei tarvitse kantaa pois karsinasta, se vain pudotellaan alas lantalaan lattian raoista! Siitä sitten tosin se kaikki harjaaminen... Meitä työntekijöitä on täällä tällä hetkellä 5, mutta pian on tulossa yksi lisää. Kaksi on lähinnä vain tallissa, kaksi majoituspuolella ja minä sitten seilaan siinä välissä, tosin enimmäkseen olen ollut tallissa. 

Minulla on vain yksi hevonen ratsastettavana, koska vasta harjoittelen tölttiä ja lähes kaikki hevoset tallissa tällä hetkellä ovat nuoria remontteja, vai miten sitä nyt sanotaan.. Snædis, jolla olen ratsastanut on myös vasta nuori joten harjoitellaan molemmat. Ja onkin oppimista ainakin minulla, pitää istua eri tavalla, pohkeet pidetään irti kyljestä lähes koko ajan ja satulakin on ainakin puolitoista kämmenleveyttä taaempana kuin mihin olen tottunut. Ja Snædis-parka yrittää ymmärtää minua parhaansa mukaan..

Ja nämä hevoset ovat kyllä hassuja, niin pieniä ja ihan karvapalloja vielä, vaikka joiltain alkaa jo talvikarva lähteä. Lämmintä on ollut, paitsi tänään kun tuulee ja sataa ja tuiskuttaa ja kaikki taitaa taas jäätyä.

Mutta nyt vähän väri-iloittelua päivää piristämään! 

Varaston tyhjennys

Viikon päästä vähenee kokkaustiheys tässä huushollissa minun matkatessani Islantiin, joten olisi ehkä hyvä saada kaapeista varastoja vähän pienemmiksi. Tänään käyttövuorossa olivat mantelijauhot, ja ajankohtaisuuden nimissä tein tietenkin Runebergin torttuja. Tai no, ehkä niistä tuli ennemminkin "Runebergin torttuja", koska ei ollut karvasmantelia eikä rommia eikä punssia.. Tein siis sitruunaisia versioita, jotka kostutin lakkaliköörin ja sitruunamehun vähän laimennetulla seoksella. Päälle tuli viikunahilloa, koska sitä nyt sattui olemaan avoin purkki, ja ihan hyvin se sopi mukaan.

Sydänmuffinssivuoan kanssa leipoessa tulee kyllä aina sydämellinen olo, ja kun siinä valmistettuja asioita tarjoaa niin saa aina kehuja, joten suosittelen kaikkia hankkimaan sellaisen! Uunissa tehdyt sydänmunakkaat ovat esimerkiksi aika herttaisia, puhumattakaan sydämen muotoisista suklaakonvehdeista..

Kotona soi blues

Hyppäsin parin viikon tauon jälkeen taas pitkästä aikaa satulaan, tai no ainakin kapusin.. notkeus, kepeys ja räjähtävä voima kun eivät ole ihan vahvimpia alueitani. Hauskaa ettei ole niin väliä vaikka taukoa olisi pidempäänkin, pisin tauko ollut varmaan pari vuotta ja silti siellä satulassa oli senkin jälkeen heti sellainen kotoinen olo. Tasapainotila satulassa istuessa tuntuu koko kehossa mukavan nautittavalta, ja varmasti ison lämpimän eläimen läheisyys ja yhteinen energiakenttä vaikuttavat myös jollakin mystisellä tavalla, joka ei kyllä varmaan oikeasti ole yhtään erikoista eikä mystistä vaan hyvinkin luonnollista.

Oli kiva tuuleton pikkupakkanen ja ponin vauhtia ei yhtään haitannut että oli vähän silmäkulma vielä mustana toissa viikkoisen karkureissun jäljiltä.. ehkä päinvastoin vauhtia olisi riittänyt vähän enemmänkin kuin tarpeeksi! Palattiin kuitenkin taas kerran ehjinä takaisin tallille, jossa piti tietenkin ihastella jo kovasti loikkimista harjoittelevia kilejä ja pahnoihin piiloutuvia pupuvauvoja ja kaikkia muitakin elukoita, joten kotiin tullessa oli ihana sytyttää puuhellaan tuli ja lämmitellä viluisia sormia ja varpaita samalla kun kahvi porisi pannussa. Taustalla soi blues kun mies harjoitteli ohjelmistoaan ja kissa kehräsi sylissä, aika ihanan idyllistä!

 

Kaikesta lehmien ja ponien paimentamisesta ja tallikissan kanssa painimisesta väsähtänyt pieni koirakin vaikutti tyytyväiseltä päästessään vaihteeksi kotiin päiväunille. Esimerkiksi puolivuotiaan pyreneiden paimenkoiran kanssa leikkiminen kun ei ole ihan kevyttä hommaa noin pienelle, siinä saa olla tarkkana ettei saa kovasti jättitassusta tai muuten jää alle. Mutta yllyttää pitää silti toista leikkimään... Ja hienostihan Hifi kyllä taas pärjäsi kaikkien elukoiden kanssa.

Syntymäpäivä tänään

Naapurikylän Lahja-vuohen pikkuisia odoteltiin jo pari viikkoa, ja tänään ne viimein syntyivät! Tässä muutaman tunnin ikäiset pienet kilit, joita Lahja antoi silitellä kaikessa rauhassa, vaikka pitikin tilannetta koko ajan tarkkaan silmällä. Ruokapaikan sijainti ei ollut vastasyntyneille vielä ihan selvillä ja tissiä etsittiin pitkään Lahjan etujalkojen välistä, mutta pienellä avustuksella kili lopulta löysi sen. Varmaan ei kauaa mene niin tämä tänään nähty hutera hoipertelu muuttuu aivan mahdottomaksi loikinnaksi!

Hyvästejä

Pari päivää sitten veljeni ajoi pihaan iltamyöhällä, pakkasen kiristyessä koko ajan. Syötiin pizzaa, opeteltiin uusien matkoja varten hankittujen Android-laitteidemme asetuksia ja koitettiin löytää edullisimmat lauttaliput Eurooppaan. Veljeni nukkui pari tuntia ja minä poltin hänelle matkamusiikkia CD-levyille ja paistoin vielä yhden pizzan evääksi. Viideltä aamulla oli pakkasta jo yli 20 astetta, mutta Opel Astra vuodelta -95 käynnistyi kuitenkin pienen yskimisen jälkeen, ja niin pikkuveli lähti ajamaan kohti Portugalia. Muuten vaan huvikseen meni. Tai mistä sitä tietää!

Luultavasti ei nähdä ainakaan puoleen vuoteen, kun minä kerta lähden kohta ihan toiseen suuntaan. Lento Islantiin on varattu, ja niin kuin matkalle lähtöön jotenkin tuntuu kuuluvan, sekin on törkeän aikaisin aamulla.

Seuraava päivä veljen kanssa valvotun yön jälkeen oli huikean kaunis pakkaspäivä, onneksi ehdin nähdä siitä vilauksen vaikka aamu menikin nukkuessa univelkoja. Kylmä kyllä oli, mutta auringon näkeminen teki hyvää!

Hyvästejä on jätetty jo muitakin ja kohta niitä on edessä vielä lisää. Pientä taloa ja tätä kaunista kotipaikkaakin tulee ikävä. Mies sanoo minulle että jos ei lähde, ei voi tulla takaisin.