Käytiin syksyn tuloa haistelemassa Pakasaivolla kun oli vieraitakin kylässä. Kuljettiin Kirkkopahtan kautta, tuuli puhalsi kylmästi. Aurinko lämmitti kuitenkin niin että tuulensuojassa alhaalla Pakasaivon rannassa oli kesäisen kuuma. Ihanasti alkaa olla ruskaväritystä ja ötökät ovat kaikonneet. Huh huh, kesästä selvitty!
 |
| Äiti, Eki ja Toropainen |
 | |
| Ryhmäkuvan teknistä valmistelua. |
 |
| Ruohokanukka |
 |
| Lempikuva |
 |
| Paluumatkalla nähtiin vielä poroja päivälevolla. |
Puolivuosittain tuplaurakka on taas ohi, eli Biodynaamisen kraniosakraaliterapian lähiviikko jossa sekä opiskelen että tulkkaan. Kovasti antoisaa oli mutta erikoisen raskastakin myös. Reitti kulki Tampere-Urjala-Iittala-Marttila, kiva oli nautiskella eteläisestä loppukesästä ja hyvien saunojen löylyistä sekä nähdä hyviä ystäviä.
 |
| Tampereen roikkuvat puutarhat. |
 |
| Uhkaavat pilvet Urjalan yllä. |
 |
| Ponitalli Urjalassa vai Sycamorepuun alla? |
 |
| Päätiellä tapahtuneen onnettomuuden takia jouduin ajamaan kiertotietä kouluun, mutta se vei minut auringonkukkien luo. "Saa ottaa kohtuudella". |
 |
| Vain muutaman päivän vanha. |
 |
| Iittalassa oli ihanin kesämökki kuunaan! |
 |
| Vesi oli aika kylmää jo, pulahdus juuri ja juuri onnistui. |
 |
| Äimäjärvi |
 |
| Ulos kuului kitaransoittoa. |
 |
| Ikkunasta näkyi täälläkin poneja. |
 |
| Kohta pääsee saunaan! |
 |
| Horsma oli jo kukkinut. |
 |
| Minun piti leipoa nimipäiväkakku. Laitoin kaikkea aika överisti. |
 |
| Valomies työssään jotta saatiin kakusta kuva. |
 |
| Iinanpäiväkakku |
 |
| Näkymä Marttilassa saunan portaalta, hyvät oli löylyt täälläkin. |
 |
| Meidän Toton velipoika Peppe. Yksikorvaisuus on näemmä perinnöllistä. |
 |
| Ajettiin ensin Jeesiöjärven puolelle Kumputunturia jonkun vanhan retkiohjeen mukaan, mutta siellä ei kuulemma maanomistajat tykkääkään että kuljetaan, joten saatiin ihailla melko uhkaavan näköistä tunturia sitä kiertäessämme. Kuva ei ole ollenkaan niin vaikuttava.. kun uudesta reitistä ei vielä ollut mitään mainintaa vaikeusasteesta niin melkein alkoi jo hirvittää! |
 |
| Oikea reitti löytyi. |
 |
| Reitin alkuosa oli helppoa tasaisesti nousevaa polkua koivikossa, mutta loppuosan kivikko oli paikoin vähän haastellinenkin, onneksi ei satanut uhkaavasta taivaasta huolimatta, liukkaita kiviä tähän ei kaivattu. |
 |
| Huipulla oleva huvimaja näytti houkuttelevalta tuulessa, toivottavasti se on auki! |
 |
| Ja olihan se auki. Vähän kuin joku olisi tiputtanut muumien uimahuoneen tunturin huipulle. |
 |
| löytyi myös eräkämppä ja vessa. |
 |
| Maisemaa piisasi, ikkunoista näkyi Ylläs ja Pallas ja Levi ja kaikki! |
 |
| Huvimajan karttaopasteisiinkin saatiin joku tolkku kun aikamme tiirailtiin. |
 |
| Eväät! Ja oli sekä huippumuna että huippukalja. Molemmat kuulemma pitää olla, tosin eri tahojen mukaan. |
 |
| Pieni villakoira oli vähän kovilla, yleensä kivikossa on kiva hyppiä mutta nyt vähän jännitti, olisiko hämärä valaistus ollut meidän huononäköiselle vähän liian vaikea? Onneksi oli merinovillakerrasto mukana niin tauolla sai lämmitellä ja syödä vähän kananmunaa. |
 |
| Sade lähestyi kun lähdimme laskeutumaan, mutta pientä tihkutusta enempää emme saaneet niskaan. |
 |
| Aikamoisia kivikuiluja. |
 |
| Alas laskeutuessa polkua ei ollutkaan niin helppo seurata, piti olla tarkkana että palaa jälkiään. |
 |
| sää näytti sen verran uhkaavalta että haluttiin löytää suorinta tietä takaisin eikä jäädä mihinkään seikkailemaan. |
 |
| Aurinkoläikkä. |
 |
| Paluumatkalla sentään yksi kuva koivikkopolultakin. |
