Kumputunturin huiputus

 

Ajettiin ensin Jeesiöjärven puolelle Kumputunturia jonkun vanhan retkiohjeen mukaan, mutta siellä ei kuulemma maanomistajat tykkääkään että kuljetaan, joten saatiin ihailla melko uhkaavan näköistä tunturia sitä kiertäessämme. Kuva ei ole ollenkaan niin vaikuttava.. kun uudesta reitistä ei vielä ollut mitään mainintaa vaikeusasteesta niin melkein alkoi jo hirvittää!

 

 

Oikea reitti löytyi.

Reitin alkuosa oli helppoa tasaisesti nousevaa polkua koivikossa, mutta loppuosan kivikko oli paikoin vähän haastellinenkin, onneksi ei satanut uhkaavasta taivaasta huolimatta, liukkaita kiviä tähän ei kaivattu.

Huipulla oleva huvimaja näytti houkuttelevalta tuulessa, toivottavasti se on auki!

Ja olihan se auki. Vähän kuin joku olisi tiputtanut muumien uimahuoneen tunturin huipulle.

löytyi myös eräkämppä ja vessa.

Maisemaa piisasi, ikkunoista näkyi Ylläs ja Pallas ja Levi ja kaikki!

Huvimajan karttaopasteisiinkin saatiin joku tolkku kun aikamme tiirailtiin.

Eväät! Ja oli sekä huippumuna että huippukalja. Molemmat kuulemma pitää olla, tosin eri tahojen mukaan.

Pieni villakoira oli vähän kovilla, yleensä kivikossa on kiva hyppiä mutta nyt vähän jännitti, olisiko hämärä valaistus ollut meidän huononäköiselle vähän liian vaikea? Onneksi oli merinovillakerrasto mukana niin tauolla sai lämmitellä ja syödä vähän kananmunaa.

Sade lähestyi kun lähdimme laskeutumaan, mutta pientä tihkutusta enempää emme saaneet niskaan.

Aikamoisia kivikuiluja.

Alas laskeutuessa polkua ei ollutkaan niin helppo seurata, piti olla tarkkana että palaa jälkiään.

sää näytti sen verran uhkaavalta että haluttiin löytää suorinta tietä takaisin eikä jäädä mihinkään seikkailemaan.

Aurinkoläikkä.

Paluumatkalla sentään yksi kuva koivikkopolultakin.