Norjaa ilmettelemässä

Äitini kävi kylässä meillä täällä Lapissa ja päätimme sitten käydä vielä vähän pohjoisemmassa, Jäämerta katsomassa. Maisemat olivat niin upeita kuin odotimmekin, kallioseinämiä, vesiputouksia ja meren siniset, ehkä vuonojen pakahduttavuus vielä pääsi yllättämäänkin. Altassa yövyimme oikein mukavasti mökissä leirintäalueella, mitä nyt aamu viideltä naapurissa autoa pakkaavat ja ovea paukuttelevat naapurit hiukan häiritsivät yöunia. Ensimmäiset nähtävyydet matkan varrella olivat hienoja vesiputouksia.

Pikefossen Kautokeinosta pohjoiseen.

Ennen Altaan laskeutumista.

 Altaan saavuttiin todella ahtaan ja jyrkän rotkotien kautta, melkein vähän pelotti siellä kallioiden välissä. Mutta pääsimme alas Jäämeren rantaan!

Jäämeren vesi tuntui yllättävän lämpöiseltä, niin kuin koko ilmastokin oikeastaan. Hienoja kiviä oli tavattoman paljon...

 

 Yöpyminen oli varattu Alta River Campingistä, sijainti oli kätevä ja ihan siisti paikka kaiken kaikkiaan, koiran sai ottaa mukaan, ovenkahvat vähän irtoilivat käteen tosin!

Leirintäalue joen puolelta

Japaniinialainen origamikahvi toimi täydellisesti tahinipurkin eli matkakahvipurkkini kanssa. Miten ne onkin osanneet mitoittaa näin hyvin?

Varmuuden vuoksi käytiin vielä keräämässä ja ihailemassa vähän lisää kiviä Alta-joen rannalla ennen matkan jatkamista

 

 Automatka Altasta länteen vuonoja pitkin oli jatkuvaa maisematietä aika monia tunneleita lukuunottamatta. Etenkin Naavuonoon (Kvænangen) laskeutuminen oli jyrkkä ja kiemurainen ja sieltä ulos kiivettiin korkealle.

 

 

Kakkutauko Storslettissa

Kaivuono (Kåfjord) oli viimeinen vuonon pohjukka jossa käytiin ennen Suomea kohti kääntymistä, nimensä epäilyksestä huolimatta se oli niin vuonomainen kuin voi olla, kapea ja jyrkkäreunainen.

Yykeränperästä (Skibotn) käännyttiin sisämaahan kotia kohti. Ennen Suomen rajaa kartassa luki vielä että "vesiputous". Löydettiinkin se vaikka mitään kylttiä pysähtymispaikalle ei ollut, mutta putouksia oli useampia ja osa näkyi tielle. Varoituskylttiä ei ehkä olisi tarvittu, ei tehnyt mieli mennä kahlaamaan..

 

 

Joku muukin oli askarrellut kivien parissa..

Suomen puolella jätettiin Saanalle kiipeäminen kuitenkin toiseen kertaan kun mahakin oli niin täynnä Kilpisjärven retkeilykeskuksella syödyn buffet-päivällisen jälkeen, mutta pysähdyttiin sentään vähän ihailemaan sitä kauempaa. Ensi kesänä sitten..

Asioita joista pidän

Olen joskus aiemminkin koonnut tänne kuvia joissa ei saa olla eläimiä eikä ihmisiä kun minut oli facebookissa haastettu johonkin tällaiseen kuvasarja-asiaan, ja kun taas on käynyt niin, tehdään uudestaan! Tällä kertaahan aihe on oikein tärkeä suorastaan, asioista tykkääminen lisää elämänlaatua, näin uskon. Tässä siis kymmenen asiaa joista pidän:

Vesi. Myös ranta ja uiminen,
mutta ehkä ne menevät samaan..

Sinisinä kaukana siintävät kukkulat. Se että näkee kauas.

Mutta tässä on kyllä kaksi asiaa, aamukahvi ja muumikirjat, lukeminen yleensäkin. 

Kakut!

Postikortit, saadut ja lähetetyt.

Hienot kivet.

Värit ja maalaaminen.

Lumi.

Uunileivät. Ja hyvä ruoka ylipäätään. 

Aurinkoa tervehtimässä

Viimeksi kun pääsin Ylläksen huipulle pyörittiin sumussa, tällä kertaa näkyi vähän pidemmälle. Mentiin ylös gondolihissillä, joka hiukan hirvitti korkeanpaikankammoista. Sitä paitsi se hissi ei edes pysähtynyt että olisi päässyt rauhassa sisään ja ulos.

Menomatkalla maisematiellä jo nähtiin kuinka aurinko pilkisteli näkyviin, ja koska oltiin ylhäällä noin puoli yhdestä eteenpäin, nähtiin myös auringonlasku. Siitä olikin vähän aikaa kun auringon viimeksi näin.

Sitä muuten kyllä ihmettelin että miten ankkurihissillä pääsee tuommoiselle vähän isommalle huipulle asti, kun itse muistelen lapsuudesta että jo se Jyväskylän Laajavuoren rinteen jyrkkä kohti oli välillä hississä aikamoista roikkumista, ja se taisi olla hiukan lyhkäisempi pätkä ja matalampi huippu..