Ponit ON ihania

Eräänäkin ponipuuhapäivänä tässä pääsin vähän juoksutusta ja ajamista harjoittelemaan ja mikä parasta ponit tykkäsivät kun niitä harjailtiin ja rapsuteltiin! Vaikka nämä ponit ovat vielä nuoria niin ne ovat kovin rauhallisia ja sosiaalisia, ja tämä yksi pieni on jo niin iso että osaa käydä kärryjen kanssa metsälenkillä, siellä me harjoiteltiin sitten molemmat että mites tässä mennään..

Töiden jälkeen piti päästä tietenkin takaisin syömään! Kyllä tuli minullekin nälkä ulkohommissa, mutta jos poneilla oli vähän komennettavaakin kesken syömisen niin onneksi minun ei sentään tarvinnut komentaa ketään pois omalta lautaseltani... Ainakaan enää nyt kun Babykki-kissakin on jo iso ja osaa käyttäytyä, pienenä se oli nimittäin salamana lautasella heti kun alettin syömään!

Ensin voi vähän poseerata..

Sitten pitää vähän komentaa..

Ja kerta toinenkin komensi niin vahinko kiertämään!

Sitäpaitsi Babykki-kissallapas onkin ihan oma kuppi kirjahyllyn päällä, siellä saa syödä aivan rauhassa kaikenmaailman pieniltä koirilta ja kissanpennuilta! Ainakin toistaiseksi, pikkukissan hyppykapasiteetti kasvaa koko ajan... Onneksi täällä kotona ei sentään ole mitään poneja, tuumaa Babykki.

Välillä täytyy saada aamiaiseksi kakkua

Ehkä useamminkin voisi leipoa kakkuja, niistä kun tulee niin hyvä mieli! Edellinen kakkuni oli mansikka-aikaan leivottu, eli siitä on jo aikaa, silloin tein pitkästä aikaa perinteisen mansikkakakun. En laita tähän mitään reseptejä kun niitä on internetti pullollaan, mutta minulle tärkeää täytekakussa on että se on kostutettu hyvin, että täytteitä on runsaasti, ja kermavaahtoon lisään rahkaa ja vähän sokeria. Sisälle kakkuun menevään kermaan laitan reippaasti rahkaa, ja pinnalle tulevaan vain vähän. Ja jos kyseessä on mansikkakakku niin mansikoita pitää olla paljon!

Tällä kertaa sitten leivoin mutakakku tyyppisen sisältä pehmeäksi jätettävän suklaakakun, en tosin sulattanut siihen suklaata, vaan kaverilta saamani reseptiä mukaillen tästä kakusta tuli suklainen pelkästään kaakaojauheella, jonka määrää minulla ehkä hitusen on tapana vielä liioitella. Eli tähän kakkuun vatkattiin munat ja sokeri, jonka jälkeen lisättiin jauhoja, kaakaojauhetta ja sulatettua voita. Pinnan koristelin rouhituilla Pätkis-suklaapatukoilla, ja mielestäni tästä helposta ja herkullisesta kakusta tuli näin myös hyvin näyttävän näköinen.

Sitten kävi vielä niin hassusti että sattumalta oli sama pöytäliina pöydällä kun viimeksikin kakun kanssa!

Kirjeenvaihtoa

Syksyn alku on ollut kiireinen, ja jos hevostalouskoululta ja harjoittelulta on jäänyt aikaa, blogi on silti saanut odottaa sillä olen ensisijaisesti koittanut pitää huolta privaatista kirjeenvaihdosta, koska kirjeitä ja kortteja on sitten myös niin ihana saada takaisinpäin. Tänään minulla ei mitään muuta ohjelmassa ollutkaan kuin kirjeenvaihtoa,  ja tyhjensin samalla vähän kaappeja vanhoista valokuvista ja keräilin eri paikkoihin kertyneitä saamiani posteja talteen. Ne näyttivät niin kivoilta että päätin laittaa ne esille tännekin! Saanpahan jonkun päivityksen tännekin pitkästä aikaa, ja eipäs tullutkaan hevosaiheista, vaikka niitäkin varmaan on vielä luvassa...

Saapunutta postia, seinälle päätyy osa jos sattuu löytymään sopiva paikka.

Saapunutta postia, mikä mistäkin tasolta tähän kerätty, uutta ja vanhempaa.

  

Lähtevää postia, tässä vasta osa tämänpäiväisistä.

Koira joka haluaa leikkiä kissojen kanssa

Pienellä Hifi-villakoiralla oli tänään jännittävä päivä, sillä meille muutti kissanpentu Kasimir, josta toivottavasti tulee Hifin leikkikaveri. Äitinsä ainakin on paininnut Hifin kanssa pitkin tallin käytäviä ennen kuin pennut syntyivät. Kun menimme hakemaan pentua Kasimir oli juuri pyydystänyt päästäisen, mutta ei tämä saavutus vielä mitään, siskollansa oli nimittäin saaliina pieni kyykäärme! Aikamoista jos oli itse sen saalistanut, mutta olihan emokin saattanut auttaa.. Kotiin tultua Kasimir söi vähän ja meni sitten nukkumaan eikä sitä yhtään haitannut että Hifi tuli sen viereen. Herättyä oli aika vähän kokeilla leikkimistä ja määritellä kuka saa mennä Hifin koppiin ja kuka ei. Babykki sentään on jo niin iso kissa että se ei todellakaan osallistu moiseen, se on nukkunut sohvalla koko päivän eikä halua nähdä mitään pikkukissoja!

Näin niitä unelmia toteutetaan

Unelmani on ollut pieni punainen tupa jossa on turkoosi ovi. Ei tarvinnut siis maalikaupassa juuri miettiä nyt kun punamaalia jäi vuohelan maalaamisesta yli ja päätettiin kunnostaa julkisivu! Otin kivointa turkoosia mitä oli, ja maalarinvalkoista kaveriksi. Jälkimmäinen purkki on avaamatta, eli töitä riittää vielä.. Turkoosi osoittautui paremmaksi kuin miltä se värikartassa näytti, oikeastaan juuri sellaiseksi kuin mitä toivoinkin.

Eilen illalla meni myöhään, vaikka sade esti isommat maalaustyöt..

Ovenkahva on jo kuitenkin takaisin paikoillaan..

..Ja julkisivun ilmekin alkaa hahmottua.

Kuninkaallista juhlaa

Käväisin viikonloppuna raviurheilun ihmeellisessä maailmassa, jos nyt tuhannen kilometrin road trippiä voi käväisyksi kutsua! Kuninkuusravit ravattiin nimittäin tänävuonna Joensuussa,  ja lähdimme kaverini kanssa kannustamaan hänen kaksoisveljensä ohjastamaa Saaga S -tammaa. Aloitimme matkan kuitenkin Jyväskylästä, jossa saimme mummun mainiota ruokaa mahan täydeltä, ja kävimme hänelle kaupassa.

Jyväskylästä ajoimme illaksi asemiin Heinävedelle, jossa yövyimme Enoni mökillä ja pääsimme saunasta pulahtamaan Isoon varislampeen ja maistoimme Valamon luostarin chilivalkosipulihilloa joka oli herkullista.

Seuraavana aamuna ravijännitys alkoi jo nousta, ja hyvä niin, sillä matkaan lähtö palkittiin jo Kuningatarkisan ensimmäisessä osakilvassa kun Saaga S ravasi helposti voittoon.

Kaverini isä voitti vielä Lauantain viimeisen lähdön Pauhis-oriilla, ja seuraavana päivänä pokaalien kerääminen jatkui ja pääsimme juhlimaan Saagaa ravikuningattarena, joka vieläpä voitti kaikki kolme osakilpailua!

Mini-Saaga pääsi laiduntamaan kukkaniitylle

Juhlistin voittajia vääntämällä rautalangasta Mini-Pauhiksia ja Mini-Saagoja, ja taidettiin minulta tilata yksi Veetulikin. Myös Saagan matkustuskaveri Manne-poni tuli ikuistettua.

Osa voittopokaaleista

Voittajan sisko

Jatkoimme Juhlintaa Etelä-Karjalassa kunhan Joensuuhun ravien jälkeen iskeneeltä ukkoselta sinne pääsimme. Kaikkea tapahtunutta oli hyvä miettiä Saimaan rannalla, ja sitäpaitsi pääsin tapaamaa Raviliigan kimppahevoseni Oberonin!

Oberon ottaa rennosti ennen päivälenkkiä

Kanttarellejakin löytyi, ja kun lopulta käännyimme kotia kohti oli mukana monenlaisia viemisiä, mitenköhän sitä ollenkaan asettuu takaisin kotitodellisuuteen?



Kesäpäivän touhuja

Maalari maalasi taloa, vaikka oli kyllä pelkkää punaista. Illan tullen hän menee sitten katsomaan että kuinkas vaaleanpunainen vuohi hänellä onkaan.. Maali oli kyllä jo ihan kuivaa kun vuohet pääsivät takaisin kotiinsa, mutta punamaalista voi kai hiukan irrota silti väriä, varsinkin jos siihen hinkkaa valkoista turkkiaan. Hyvä että tuli nyt kuitenkin ainakin yksi täysin sateeton päivä niin sai maalattua, ja vuohelahan sopii nyt sitten hienosti pihapiiriin, se näyttää siltä kuin se aina olisi ollut punainen.

Yrttimaallani on tällä hetkellä myös hieman punaista ja se näyttää varsin ihanalta kun siellä kukkivat sekä väriminttu että päivänkakkara jota en raaskinut kitkeä. Sitä kyllä voisi opetella käyttämäänkin, sillä huussin seinältä löytyvän vanhan yrttikalenterin mukaan se mm. auttaa kouristuksiin ja parantaa keskittymiskykyä. Ehkä joku on ihan tarkoituksella istuttanut niitä tuohon, kasvoihan vieressä valmiiksi ruohosipulikin. Taidanpa kerätä heti muutaman kukan kuivamaan syksyn teehetkiä varten!