Eksyttiin taikamaailmaan

Lähdettiin aamukahvin jälkeen kävelylle, noustiin ensin läheiselle mäelle ja jotenkin käveltiin sitten vähän ohi kohdasta josta olisi pitänyt kääntyä alas päästäkseen joelle lähdepuron kohdalle. Huomattiin jo aiemmin että taitaa olla nyt eri kohta kuin mistä yleensä on tultu ylös, mutta sitten vastaan tuli ylitettävä puro, joten oltiin varmasti eri reitillä. Siitä päästiin yli, ja maasto alkoi muuttua märemmäksi. Jäätyneet mättäät kantoivat kuitenkin melko hyvin, ja jatkoimme kohti jokea, kunnes putkahdimme toisen puron rannalle. Mikä ihana, uskomattoman värinen kimalteleva taikamaailma! 

Aikamme satumaailmaa ihailtuamme jatkoimme matkaa, mutta nyt maasto muuttui todella märäksi eivätkä mättäät olleet enää kovin kantavia. Aikamoisen rämpimisen jälkeen pääsimme sille joen rantaan purolle jonne alun perin tähtäsimme, ja sieltä kotimatka sujui onneksi ihan polkua pitkin.

Pakkanen tuli takaisin

Ensin oli viikon jo ihan talvi, sitten alkoi sataa. Kun aurinko jälleen näyttäytyi monen märän ja sumuisen päivän jälkeen, meinasin kävellä tien päästä polkua kohti lähdettä, mutta matkalla olikin porotokka tien molemmin puolin ja tämä yksi kaveri keskellä tietä jolla oli vähän semmoiset elkeet että tästä ei mennä.. Sovittiin sitten että koukataankin koiran kanssa suoraan Äkäsjoen rantaan, eikä se ollut hullumpi idea sekään.

Takaisin kotiin takakautta, taljat kuivumassa seinällä, toivottavasti tulee hyvät!

Ruskaretki Lemmenjoelle

Pieni retki vielä pohjoisempaan ruskan värejä ihailemaan! Lähdettiin vähän yllättäin niin oli kiva että löydettiin matkalta kuitenkin yksi baari ja tankkauspiste Tieva Baari! Se oli samalla vähän kuin aikahyppy menneisyyteen.

Penniä litralta..

Saavuttiin Hotelli Korpikartanoon illan jo hämärtyessä, se sijaitsi lähellä Lemmenjoen kansallispuistoa kauniin Menesjärven rannalla.

 

 

Yö nukuttiin hyvin ja aamulla jätettiin melonta väliin, vsikka se olisi hotellilla ollut mahdollista, koska sää oli tihkusateinen ja kylmä. Onneksi aamiainen oli tosi hyvä ja sääkin kirkastui kun päästiin kansallispuiston maisemiin.

Muurahaislampi luontopolun alkupäässä

Ylhäällä harjun päällä kuultiin kun kuukkelit juttelivat mukavia, ja sain vielä juuri ja juuri napattua niistä pari kuvaakin.

Kansallispuiston reitin varrella oli esittelytekstin perusteella kuulemma peurakuoppia ja geologisia muodostelmia, mutta ei aina tiedetty mikä oli mikä koska kaikki reitin varrella olleet opastekyltit oli jostain syystä poistettu. Tässä mahdollisesti geologinen muodostelma.

Jännäpuu

Petäjäkin oli ottanut ruskavärityksen.

Kansallispuoston jälkeen käytiin Inarissa pyörimässä ja vähän ihmettelemässä saamelaismuseota, josta sai muuten erittäin hyvää gluteenitonta juustokakkua, ja sitten suunnattiin etelää kohti. Seuraava pysähdys oli Karhunpesäkivellä.

Karhunpesäkiven sisällä.

Maisemat harjun päältä kohti Inarijärveä.

Kierros Karhunpesäkiven ympäri.

Muitakin melko massiivisia lohkaireita oli rinne pullollaan.

Seuraava pysähdys oli Kiilopäällä, jossa suunniteltiin makkaranpaistoa ja luontopolkua, mutta pysähdys jäi pieneen kierrokseen koska alkoi sataa ihan kaatamalla vettä. Hienot ruskan värit oli sielläkin.

Kotimatkalla ei ollut sitten enää muuta pysähdystä kuin pizzan syönti sodalkylässä, joyen ehdin kutoa vähän villapaitaakin. Loppumatka ajettiin todella rajuja auringonlaskun värejä ihaillen, kyllä oli sitten värejä silmien täydeltä!