Rukouksia ja toiveita

Temppeliin tullessa kumarrettiin ja puhdistauduttiin. Toiveet kirjoitettiin erityisille lapuille, meillä oli tietenkin aloittelijoiden laput, monta kertaa reitin kiertäneet saivat käyttää värillisiä. Lappuja joihin oli kirjoitettu antajan nimi ja halutessa joku toive voitiin myös vaihtaa muiden Henro-vaeltajien kanssa ja antaa vastalahjaksi kun paikalliset toivat lahjoja. Sain vaihdossa yhdeltä vaeltajalta hopeisen lapun, joka on jo todella korkeatasoinen. Lappuja jätettiin laatikoihin, joiden vieressä oli kolikkojen heittoa varten laarit, kumartaminen kuului asiaan ja usein pääalttarilla soitettiin esimerkiksi kelloa pyhimysten herätettämiseksi.

Toiveita varten saattoi myös ostaa erilaisia amuletteja joita ripustettiin esille, toivelappuja sidottiin nauhoihin ja joullakin patsailla oli kerroksittain pieniä rukouslappuja kaulassa, virkattuja pipoja tai muita vaatteita.

Temppeleissä oli aina myös sivualttari, sekä muita patsaita ja paikkoja joissa toivoa ja rukoilla. Yhdessä paikassa pystyi pyytämään apua esimerkiksi naistenvaivoihin. Isopäisen pikku-ukon kaljua piti koskettaa niin pysyy sitten terveenä. Suitsukkeita sytytettiin myös ja asiaa tuntevat lukivat usein mantroja, joko yhteen ääneen tai yksin. Temppelistä lähtiessä jälleen kumarrettiin.

Ensimmäinen temppeli

Aloitimme Henro-pyhiinvaelluksemme Shikokun saarella sateisena aamuna pyrkimällä juna-asemalta kohti temppeliä numero 71. Seurasimme pieniä punaisia nuolia ylemmäs ja ylemmäs ja aloimme nähdä polun varrella hassuihin rukousliinoihin puettua patsaita. Temppeliin päästyämme kiipesimme vielä ylemmäs jättämään rukouksemme myös sivutemppelille josta oli mahtava näköala.

Japanilainen hässäkkä

Todistin japanilaista hässäkkää mm. eilen. Se meni niin että yksi mies seisoi tikapuilla valmiina tekemään jotain, kaksi keskusteli alhaalla ja huitoi ohjeita välillä. Ylhäällä oleva näytti aloittavan jotain ja sitten taas keskusteltiin ja huidottiin. Neljäs mies haettiin paikalle, ylhäällä oleva tuli puoleen väliin tikapuita alas, kiipesi takaisin, viimeksi tullut selitti, muut huitoivat, ylhäällä oleva teki ehkä vähän jotain, huitoi ja selitti, tuli alas, tikapuita siirrettiin ihan pikkuisen, mies kiipesi takaisin ylös, lisää huitomista ja keskustelua...

Tämä on se Tuhansien metsiköiden katettu ostoskeskus josta oli jo aikaisemmassa postauksessa juttua:

Jos katto loppuu olet poistunut ostoskeskuksesta.

Pari kyltiä

Jännittäviä maustelitkuja 

Hellyttävä talo

Suojelkaamme metsiä, ei saa polttaa niitä, vai mitä siinä kuulemma lukikaan.. Se jäi epäselväksi että tuhoaako koira metsää vai auttaako kenties sammuttamisessa..

Ohjeet kuinka metroon mennään ja mistä poistutaan. 

Roikkuvia mainostelineitä joissa voi roikkua jos kyseessä ei ole oikea ruuhkajuna, joka on kuulemma sellainen ettei siellä voi kaatua kun ei mahdu.

Tänne voit varastoida lehmäsi jos osaat käyttää ultramodernia lukitsemisautomaattia. Näitä lokerikkoja on joka asemalla, vaikka roskikset puuttuvat kuulemma pommien pelosta.

Tuijota vauvaa tiukasti.

Ei niitä pulloja niin vain avata.. Lisäksi tuohon jäi sitten avaamisen jälkeen semmonen helmi kilisemään.

Näitä vessanpönttöjen hallintapaneelihässäköitä onkin sitten joka lähtöön! On suihkua edestä ja takaa ja bideetä ja naisille tarkoitettuja nappeja, pöntön reunuksen lämmitys, hajuimuri, musiikkia, lorinaääntä, volumea ja pressurea ja tänään löytynyt uusi suosikkini "wand sanitizing". En uskaltanut kokeilla.