Syksyn saanti

Ihan varmasti syksy se jo on kun kerta illalla on pimeää. Ja tekee mieli viiniä. Nuotio palaa ja tamma on todettu tiineeksi, omenat putoilevat puista, sauna lämpiää, vuohi pitää vielä lypsää. Syksy saa.

Vilja jo tuleentui

On tämä aika vuodesta kun kerrankin on käyttöä yhdelle lempisanoistani, joten onhan siinä syytä katkaista taas pitkäksi venähtänyt blogitauko. Näiden kuvien taustalla puidaan kovaa vauhtia, joten viime hetkeen jäi, ja vähän on myöhäistä todeta että vilja tuleentuu, mutta voidaan ehkä mainita että hyvin se näyttää tuleentuneen.

 

Luentomuistiinpanot

Aitatalkoot

Vuohien mielestä aitatalkoot alkoivat olla todella hyvä idea siinä kohti kun aitatolpiksi katkaistujen haapojen latvat tuotiin heille tarhaan mutusteltaviksi. Uudessa aitauksessaan ne taas sitten parveilivat vähän ihmeissään portilla, säntäilivät autojen ohiajaessa, ja toki koittivat mahdollisimman paljon syödä aidan toiselta puolelta koska ruoho on siellä tietenkin ihan valtavan paljon parempaa kuin siinä aitaamassamme alueessa.

Puut kaatuivat ja tolpat veistettii yllättävän äkkiä. Päiden polttaminen taas vei aikaa ja saatiin pitää taukoakin välillä.

Varsinainen pystytystyö meni minulta tolppien osalta ohi kun paistoin sen ajan vuohenmaitopannukakkua. Verkon kiinnitys sujui nauloilla yllättävän joutuisasti (sinkilät ovat helvetistä), ja vaikka työväen keskuudesta kyllä kuuluikin kritiikkiä sekä tolppien heilumisesta että verkon kireydestä (liian löysä), niin kyllä se aita aika hyvin kuitenkin näyttää vuohien kokeilujakin kestävän!

Tolppien pystyttämisessä on Voimanainen tarpeen!

Iltasella porttia vaille valmista. Työväki siirtyi saunaan.

Vuohet koeajolla seuraavana päivänä portinkin valmistuttua.

Peltotöissä Kumpulassa

Kumpulan koulukasvitarhalla Helsingissä on harjoitettu puutarhakoulutusta nuorille jo niin pitkään ettei sitä melkein voi ymmärtää, yli sata vuotta: http://www.lastenpuutarha.fi/yhdistys/puutarhahistoriaa/ . Peltotyöt on Kumpulassa nyt jo useita vuosia hoidettu ilman traktoreita niin kuin alkuaikoinakin, ja siinä apuna on ollut sitten myös työhevosharrastajien kevättyökurssi, jossa pääsi kokeilemaan monenlaisia hevoshommia. Tänä vuonna kurssi järjestettiin 15.5.

Vaikeinta mitä kurssilla harjoiteltiin oli ehdottomasti kyntöauran ohjaus. Kuulemma pappani kynsi hevosella yksin, ohjasi hevosta ja auraa yhtäaikaa. Ei kyllä polvi pojasta, eikä tässä tapauksessa tyttären tytöstä, nyt parane, sillä niin hankalaa oli jo pelkkää auraa ohjata, ihan pienestä heilauksesta tai saatikka tielle osuneesta kivestä se meni mihin sattuu jos ei osannut todella nopeasti ja tarpeeksi pienesti korjata. Tietysti tässäkin harjoittelu varmaan tekisi mestarin, mutta mietityttää että millaiset määrät sitä harjoittelua sitten tarvittaisiin..

Uuras osasi hommansa, joten kun takanakin vaan osattiin niin hienoa kyntöuraa syntyi! Tässä Matti Vuori ja Suvi Huhtaluukinen näyttävät mallia. Uuras osasi komennon "liki vako", joka tarkoitti että kavionleveyden edellisestä vaosta mennään. Mutta sitten kun meillä aloittelijoilla vaot menivät välillä huonosti ja piti peruuttaa niin uuraksen mielestä reuna oli tietenkin se uusin reuna eikä viimeinen ehjä reuna! Myös vauhtia sai kontrolloida, Uuras tykkäsi että helpointa olisi tietenkin vetää aika reipasta vauhtia, mutta auran kanssa perässä kompuroivalle se ei taas välttämättä ihan sopinut..

Valjastuksia päästiin näkemään kurssilla erilaisia, tässä ehkä minulle kiinnostavin tapaus, koska en ollut tällaista valjastusta ennen nähnyt.

Niilo Juseliuksen Kyllikki-tammalla oli jännittävät yhdistelmävaljaat, joissa oli kiinni tuollaiset aisan pätkät joihin kuorma sitten kiinnitettiin. Eli vähän niinkuin tamppivaljaat ja luokkivaljaat yhtäaikaa.

Ne nyt eovat tietenkin kuvan epätarkin osa, mutta Kyllikillä oli myös jännät kuolaimet, jotka kiinnitettiin niissä mukana olevista poskihihnoista pikalukoilla riimuun. Näin oli sitten helppo vaan ottaa kuolaimet pois ja tamma pääsi tauolla heti syömään.

Kyllikin valjaisiin kiinnitettiin sitten tällainen kippikärry, jolla levitettiin kompostoitunutta lantaa ja turvetta perunapellolle. Sekään nyt ei taas kuvassa niin näy, mutta Kyllikillä oli aivan selvästi iso-iso-isänsä Vieterin hassut lurppakorvat! Ja menohalujakin tuntui olevan..

Matti Vuoren Elli-tamma taas näytti mallia äestämisessä. Sen kun nyt viitsi liikkeelle lähteä, Ellillä ei ollut kiire!

Kurssilla myös kerrottiin töihin käytettävistä välineistä ja varaosista, joita vaan nykyään taitaa olla valitettavan hankala saada. Aurassa maapuoli etenkin olisi tärkeä olla ehjä ja suora, että muutenkin vaikea ohjattavuus ei entisestään hankaloituisi. Yksi opituista asioista oli myös se, että käännettäessä päisteessä auraa ei kallistetakaan tuolle maapuolelle jonne se helpommin keikahtaa, vaan terän puolelle.

Fiskarssin aura numero 9. Siru Saarinen selittää kiinnitystä ja osien kunnon merkitystä auran käytettävyyteen. Tanja Lundsten täydentää taustalta. Kuvassa näkyy Auran maapuoli, jonka alareunan tulisi olla ehjä ja suora. Osa on vaihdettava mutta mistäs löytäisi sen Fiskarsin vanhan varaston..

Kylvökone ja jyrä. Kuulemma nykyisin on käytössä traktorivetoisia kylvökoneita jotka toimivat ihan samalla periaatteella kuin tämä hevosvetoinen peli, hiukan isompia ne tietenkin taitavat olla...

Tilaustyö ja lahjalinssi

Rautalankahevoset ovat vaikeita kuvata, mittasuhteet vääristyvät ja muodot hukkuvat. Vaan sain lahjaksi palasen heijastinrannekkeen heijastavaa kalvoa ja ohjeen laittaa se älypuhelimen kameran linssin eteen. Johan tuli hyviä kuvia! Aavekuvat ovat sinänsäkin hyviä että tämä hevonen on tilattu lahjaksi joten eihän sitä vielä voi julkistaa.

 

 

Korpialhon kevätmuoti

Ensin satoi mutta sitten tuli hetki oikein hyvää kutunulkoilutussäätä, ja maalla asuessa on se hyvä puoli että ulos voi rynnätä ihan vaikka kesken lepopäivän pukeutumatta sen kummemmin. Nyt taas sataa, mutta onneksi ennen sadetta Hilja-kilikin ehti käydä harjoittelemassa narussa kulkemista. Pitää ehkä harjoitella vielä vähän lisää.

Nyt pitäisi sitten vaan hakea blogille sponsoreita kun on näin hienoa tuotesijoittelua ja upeaa tyylivinkkiä tarjolla! Tosin en lähtisi etsimään juuri noita hihnoja enää Agrimarketista, ei nimittäin ole ihan uusia nämä hankinnat.. Sitäpaitsi Agrimarketkin taitaa pikkuhiljaa olla historiaa.

Ps. Leggingsit ovat kuvaajamme Erkin mukaan hienon ja kalliin näköiset.

Kuvauspaikaksi valikoitui tarkan harkinnan jälkeen ojanpenkka. Siellä oli nimittäin Lyydian mielestä jotain herkkuja tulollaan. Kylpytakki kuvausrekvisiittaa.

Hienot legginsit: Tokmanni. Kumisaappaat: Kuru, muistaakseni Jyväskylän Prismasta.

 

Lyydian naru: Agrimarket

Hiljan panta on Lyydian vanha, alunperin se taisi olla S-marketista.