Hillassa ja melomassa

 

Etelän vieraita odotellessa kävin vielä pikkulenkin pikkuhevosen kanssa. Parhaan sorttista rentoutumista oli se! Ja kun tarkoitus oli seikkailla Annan kanssa muutama päivä erilaisilla retkillä niin sillä välin pikkuhevonen saa levätä.

Toto

Ratsastusvarjoselfie.

Vieraat ovat saapuneet, vaeltamaan lähdössä olevien aurinkopaneelilaturi on testauksessa, Kissa-Kasimir latautuu omia aikojaan.

Serkukset ja tuliaisbanaani!

Ensimmäisenä päivänä ei lähdettykään varsinaisesti retkelle vaan mentiinkin hillasoille. vähän viimeisiä vietiin, niin hilloissa kin meidän voimissakin kuumalla suolla rämpimisen päätteeksi.

 

Miksi pitää olla noin korkea mäki takaisin autolle?

Palautumista terassilla.

Postikortteja tottakai.

Saalista.

Lisää palautumisjuomia kotona.

Tää oli se kun sanoin että nyt jotain isoja!

 

 

Seuraavana päivän oltiin oikeasti retkellä!

Aika huvittavia kapistuksia olivat nämä puhallettavat kajakit.

Mutta niin vaan mentiin Kesänkijokea ylös.

Vähän oli ehkä eroa merimelontaan, jota toiset meistä ovat harrastaneet..

Tunturimaisemat alkoivat taas pilkottaa kun lähestyttiin Kesänkijärveä.

 

 

Hifi oli urhea kanoottikoira.

 

 

Lempikuva

 

 

 

Muuten saatiin kaikki sillat alitettua mutta yhdestä ei päässyt ja oli jalkauduttava.

Takaisin kanoottiin kipuaminen sujuu vaan luonnostaan tyylikkäästi.

Ilo ylimmillään kun päästiin Kesänkijärvelle asti!

Lauttauduttiin, kuulemma niin sanotaan melontapiireissä, ja syötiin eväitä tuuliajolla.

Maisemissa ei ollut valittamista.

Kumpaankaan suuntaan.

 

Rantautumistyyliä toiseen suuntaan.

Helmat kuriin ennen vesillelaskua.

Myötävirtaan takaisin päin.

 

Sillan alitus.

Puukaan ei kaatunut päälle.

Välillä oli hiukan hankala meloa koska Hifi halusi välttämättä istua reunalla.

 

Tässä ollaan melkein jo selvitty koko retkestä.

 

Koira on ehkä vähän kastunut, onneksi sillä oli villapaita ettei tullut kylmä.

Kolmivuotias kultakimpale

Toto, meidän pieni kolmevuotias suomenhevonen alkaa olla jo aika varmaa maastoiluseuraa, uskomatonta miten se on kasvanut ja kehittynyt! Tässä vähän kuvia tältä kesältä, laitumelta ja metsälenkeiltä.

Kuva: Hanna Ylipiessa

Yöttömän yön värit

Ei tästä ole montaa vuorokautta siihen kun aurinko laskee pitkän tauon jälkeen. Yhdeltä yöllä kun pääsin töistä väriloisto oli upea Äkäslompolon yllä. Tuli kaamoksen värit mieleen, silloin ne vain näkyvät keskipäivällä.

Kiivettiin Kellostapulille

Retki Kellostapulille on mukavan leppoisa kiipeäminen, ei liikaa urheilua lomapäivään. Oltiin vielä onnekkaita ja keli oli upea, huipulla ei tuullut liikaa ja sade alkoi uhata vasta paluumatkalla.

Varsinainen kiipeäminen alkoi Varkaankurun putoukselta.

Sitten ollaankin jo aika ylhäällä ja ihaillaan viereistä Kesänkitunturia ja Pirunkurua. Ja pumpulipilviä! 

Ensin mutka alas ennen kuin pääsee ylös asti.

Kesänkijärvi.

Kaukainen sinisyys.

Loppunousu huipulle.

Toiset olivat perillä aiemmin.

Huippuposeeraus.

Mietteitä kivikossa.

Evästaukomaisemat.

Tunturipuudeli.

Uudet lähestymiskengät olivat erinomaiset ja nimestä huolimatta niillä pääsi kiipeämään huipulle asti.

Äkäslompolo.

Kivien ihmettelyä kuului tietenkin ohjelmaan.

Upea mänty tunturikoivujen seurana.

Poseeraus.

Niitä hienoja kiviä vielä.

Harmaahapsi.

Sadepilviä kerääntyi paluumatkalla pikkuhiljaa, alemmas enemmän mutta Keskinenlakikin sai ylleen yhden pienen.

Takaisin Varkaankurussa, kirkasta on vesi.