Kolmivuotias kultakimpale

Toto, meidän pieni kolmevuotias suomenhevonen alkaa olla jo aika varmaa maastoiluseuraa, uskomatonta miten se on kasvanut ja kehittynyt! Tässä vähän kuvia tältä kesältä, laitumelta ja metsälenkeiltä.

Kuva: Hanna Ylipiessa

Yöttömän yön värit

Ei tästä ole montaa vuorokautta siihen kun aurinko laskee pitkän tauon jälkeen. Yhdeltä yöllä kun pääsin töistä väriloisto oli upea Äkäslompolon yllä. Tuli kaamoksen värit mieleen, silloin ne vain näkyvät keskipäivällä.

Kiivettiin Kellostapulille

Retki Kellostapulille on mukavan leppoisa kiipeäminen, ei liikaa urheilua lomapäivään. Oltiin vielä onnekkaita ja keli oli upea, huipulla ei tuullut liikaa ja sade alkoi uhata vasta paluumatkalla.

Varsinainen kiipeäminen alkoi Varkaankurun putoukselta.

Sitten ollaankin jo aika ylhäällä ja ihaillaan viereistä Kesänkitunturia ja Pirunkurua. Ja pumpulipilviä! 

Ensin mutka alas ennen kuin pääsee ylös asti.

Kesänkijärvi.

Kaukainen sinisyys.

Loppunousu huipulle.

Toiset olivat perillä aiemmin.

Huippuposeeraus.

Mietteitä kivikossa.

Evästaukomaisemat.

Tunturipuudeli.

Uudet lähestymiskengät olivat erinomaiset ja nimestä huolimatta niillä pääsi kiipeämään huipulle asti.

Äkäslompolo.

Kivien ihmettelyä kuului tietenkin ohjelmaan.

Upea mänty tunturikoivujen seurana.

Poseeraus.

Niitä hienoja kiviä vielä.

Harmaahapsi.

Sadepilviä kerääntyi paluumatkalla pikkuhiljaa, alemmas enemmän mutta Keskinenlakikin sai ylleen yhden pienen.

Takaisin Varkaankurussa, kirkasta on vesi.

Pieni retki Pallakselle

Tervetuloa Pallakselle!

Aika paljon oli väkeä paikalla.

Liikuntarajoitteiset porot voivat parkkeerata tähän. Aika monella tuntui olevan ainakin siestan mittainen rajoittuneisuus...

Vähän kiivettiin ylöspäin vilkuilemaan maisemia.

En ole ennen käynyt Pallaksella, ne ovat olleet mielessäni vain rivi sinisiä tuntureita taivaanrannassa, nyt koitin kartasta hahmottaa kaikki kerot paikoilleen.

Tuo sinisyys horisontissa on kyllä parasta!

Löysimme myös Pallasjärven rannalta punaisen hiekan autiotuvan ja pääsin heittämään viimein talviturkin. Aika hienoissa maisemissa!

Lämmin päivä pilvistä huolimatta, ja aurinko kuitenkin pilkisteli. Vesikään ei ollut aivan tajuttoman kylmää.

On se aika punaista, Punainen hiekka. Hifikin kävi urheasti uimassa mutta enimmäkseen tärisi sen jälkeen Ekin sylissä rannalla.

Oi että tätä sinistä maisemaa!

Evästauolla nautittiin viimeiset Japanista tuomani origamikahvit ja väinönputkella maustettuja eväsleipiä.

Jos nyt oikein hahmotin niin eväspaikalta aukeni näkymä vielä lumiseen Pyhäkuruun jonka takana kohoaa Pallaksen korkein huippu Taivaskero yli 800 metrin korkeuteen.

Lempeästi tuulessa huojuvia luhtavilloja, näyttäisi ainakin olevan monta kukkaa samassa.

Lähdepuroihmeitä

Nyt kun olen osallistunut alkukesän ajan  luonnontuotekoulutukseen on tullut käytyä tavallista useammin läheisellä lähteellä, siellä kun kasvaa kerättävää, mesiangervoa ja väinönputkea, ja matkalta Äkäsjoen rannoilta voi kerätä mustikanlehtiä.

Äkäsjokea seuraillessa jossain kohti jo miettii, että koskakohan se puro oikein tulee vastaan, törmää ensin majavien työmaahan ja saa kiivetä kaadettujen puiden yli, ja sitten putkahtaakin yhtäkkiä alas notkoon. Lähteestä alkavan puron laidoilla kasvusto on rehevää ja runsasta, kontrasti ympäröivään metsään on melkoinen. Vihreys melkein sokaisee.