Kuerlinkat, kevätkohinaa!

Aikamoinen pauhu! Silta Kuerjoen yli vetelee viimeisiään ja sille johtava tiekin oli sortunut. Emme menneet yli vaan pysyimme vasemmalla rannalla, vähän täytyi valita ylempiä polkuja kun vesi oli niin korkealla. Alemman putouksen alle päästyämme aurinkokin pilkahti esiin, muuten on satanut melkein koko päivän.

Kevättulvat

Toukokuun lopulla Äkäslompolon ja Äkäsjoen rannoilla rantasaunat alkoivat olla vaarassa, aikamousella kohinalla sulamisvedet juoksevat kohti merta. Vesi on todella paljon korkeammalla kuin viime vuonna, onneksi talomme on kunnon töyrään päällä.

Talvi tuli

Eilen ja viime yönä tuli oikein kunnolla lunta! Kunpa se nyt pysyisi ja loska-aika olisi tältä vuodelta ohi. Toiveikkaana jo pari päivää sitten pesin ja lankkasin kaikki nahkakengät talven varalle, kesäsaappaat voisi varmaan hakea tallilta pois ja viedä talvikengät tilalle. Sain myös kudottua valmiiksi lapaset, ihan oikeasti molempiin käsiin! Yleensä toinen jää aina ikuisesti kesken. Kävin testaamassa uusia lapasia Äkäsjoen rannalla, siellä oli melko sievää..

Norjaa ilmettelemässä

Äitini kävi kylässä meillä täällä Lapissa ja päätimme sitten käydä vielä vähän pohjoisemmassa, Jäämerta katsomassa. Maisemat olivat niin upeita kuin odotimmekin, kallioseinämiä, vesiputouksia ja meren siniset, ehkä vuonojen pakahduttavuus vielä pääsi yllättämäänkin. Altassa yövyimme oikein mukavasti mökissä leirintäalueella, mitä nyt aamu viideltä naapurissa autoa pakkaavat ja ovea paukuttelevat naapurit hiukan häiritsivät yöunia. Ensimmäiset nähtävyydet matkan varrella olivat hienoja vesiputouksia.

Pikefossen Kautokeinosta pohjoiseen.

Ennen Altaan laskeutumista.

 Altaan saavuttiin todella ahtaan ja jyrkän rotkotien kautta, melkein vähän pelotti siellä kallioiden välissä. Mutta pääsimme alas Jäämeren rantaan!

Jäämeren vesi tuntui yllättävän lämpöiseltä, niin kuin koko ilmastokin oikeastaan. Hienoja kiviä oli tavattoman paljon...

 

 Yöpyminen oli varattu Alta River Campingistä, sijainti oli kätevä ja ihan siisti paikka kaiken kaikkiaan, koiran sai ottaa mukaan, ovenkahvat vähän irtoilivat käteen tosin!

Leirintäalue joen puolelta

Japaniinialainen origamikahvi toimi täydellisesti tahinipurkin eli matkakahvipurkkini kanssa. Miten ne onkin osanneet mitoittaa näin hyvin?

Varmuuden vuoksi käytiin vielä keräämässä ja ihailemassa vähän lisää kiviä Alta-joen rannalla ennen matkan jatkamista

 

 Automatka Altasta länteen vuonoja pitkin oli jatkuvaa maisematietä aika monia tunneleita lukuunottamatta. Etenkin Naavuonoon (Kvænangen) laskeutuminen oli jyrkkä ja kiemurainen ja sieltä ulos kiivettiin korkealle.

 

 

Kakkutauko Storslettissa

Kaivuono (Kåfjord) oli viimeinen vuonon pohjukka jossa käytiin ennen Suomea kohti kääntymistä, nimensä epäilyksestä huolimatta se oli niin vuonomainen kuin voi olla, kapea ja jyrkkäreunainen.

Yykeränperästä (Skibotn) käännyttiin sisämaahan kotia kohti. Ennen Suomen rajaa kartassa luki vielä että "vesiputous". Löydettiinkin se vaikka mitään kylttiä pysähtymispaikalle ei ollut, mutta putouksia oli useampia ja osa näkyi tielle. Varoituskylttiä ei ehkä olisi tarvittu, ei tehnyt mieli mennä kahlaamaan..

 

 

Joku muukin oli askarrellut kivien parissa..

Suomen puolella jätettiin Saanalle kiipeäminen kuitenkin toiseen kertaan kun mahakin oli niin täynnä Kilpisjärven retkeilykeskuksella syödyn buffet-päivällisen jälkeen, mutta pysähdyttiin sentään vähän ihailemaan sitä kauempaa. Ensi kesänä sitten..