Sumussa huipulla

Pääsin Lapin reissulla käymään Ylläksen huipulla, mutta se ehti verhoutua sumuun ennen kuin pääsimme sinne, joten ylhäällä ei nähnyt juuri mitään. Vähän alempana rinteessä maisemat olivat kuitenkin upeita!

Temppeli 89

Ihmeen samanlaisena kuin Shikokussa on säilynyt temppelikulttuuri syrjäisellä Kerkonkoskellakin, vaikka Japanista ei kovin usein sinne pyhiinvaeltajia näinä aikoina eksykään. Temppelin muinaisesta historiasta ja perustamisesta kannattaa kysellä tarkemmin Tohtori Rajalalta, jolla tuntui olevan tietoa noista kaukaisista tapahtumista sekä niistä salatuista vaikutteista joita japanilainen kulttuuri on jättänyt tänne pohjolaan.

Tutut viitat opastivat meidät perille ja ensimmäisenä saimme käydä puhdistautumassa pyhällä vedellä, käsienpesupaikka oli hyvin samanlainen kuin Japanissakin. Onsen sen sijaan oli hieman viileämpi kuin mihin Japanissa totuimme, mutta illan pimetessä lämpöä löytyi kuitenkin saunan lauteilta, tämä oli ehkä selkeimmin havaittava suomalainen vivahde-ero.

 

kirsikkakoivu, jos tämä risteymä saadaan lisääntymään niin biologitkin varmasti kiinnostuvat temppelistä 89!

Patsaille oli puettu tuttuun tapaan liinoja ja hattuja.

Pyhän ravun köynnös.

Ruokailu oli erittäin hieno tapahtuma, temppelin pää, Pyhä Ekku, aloitti ruokahetken kohottamalla sake-maljan, ja ennen syömään ryhtymistä otettiin japanilaiseen tapaan paljon valokuvia joka suunnasta, ja kyllähän kaunista kattausta kelpasi kuvata! Korkeimmalle kohosi temppelin emäntä Pyhä Manta, jota ei tässä vaiheessa vielä ampiaiset kiusanneet. Tarjoilussa ilmeni myös joitakin paikallisia vivahteita kuten leipäjuusto ja tuoreet herneet.

 

Pääsin myös tutustumaan Tee se itse -sushiin, joka oli sinänsä mieluinen kokemus, että valmiit sushipalat ovat mielestäni usein liian suuria suuhun tungettavaksi, joten tässä kokoon sai vaikuttaa itse. Taittelussani oli tosin vielä parantamisen varaa, sillä lopputulos muistutti nyssykkää ohjeistetun Star Wars -aluksen sijaan.

Ruokailuamme valvoi pyhä Muumi. Mielenkiintoista olisi tutkia Tove Janssonin kytköksiä Kerkonkoskelle, onko muumien alkuperä sittenkin johdettavissa Japaniin?

Ruokailun jälkeen oli vuorossa valasbongaus, ja samalla veneretkellä pääsin myös ihailemaan upeita kiviä, jotka olin halunnut nähdä lähempää heti kun näin maiseman rannasta saavuttuamme.

Ihme kyllä tiukkaan ohjelmaan mahtui myös vapaata seurustelua, temppelin interiööriin ja rakennusmateriaaleihin tutustumista, ja illan pimetessä vielä saunottiin ennen kuin illan viimeisenä ohjelmanumerona käytiin myöhään yöhön läpi muistoja vuosi sitten tehdyltä temppeliretkeltä. Kiitos temppeli 89!

 

Ruosteisen kuun temppelistä sai myös tuttuun tapaan leiman kirjaan.

Papu muutti uuteen kotiin

Meidän kahdesta kilistä toinen matkusti uuteen laumaan lypsykutuksi. Alkumatkasta eväät olivat niukat, mutta onneksi pysähdys Mervin luona korjasi tilanteen ja loppumatkasta pienen kutun ei tarvinnut nähdä nälkää! Laumaan Papu solahti melko eleettömästi, hiukan ehkä yllättäin, yleensä kun sillä oli tapana ilmaista mielipiteensä melko kiivaasti. Kyselin vielä kuulumisia myöhemmin ja sain kuulla että Papulla on uusi bestis, toinen pieni kuttukili nimeltä Pusu! Papu ja Pusu kuulostaa melko pätevältä kaksikolta, joten eivätköhän ne jatkossakin pärjäile hyvin!

Laumaelämää

Olisi olut niin kiva saada villejä laukkavideoita lauman yhdistämisestä mutta siinä kohti kun sain kädet vapaaksi porteista ja kameran esiin niin laumamme oli jo melkolailla asettunut, nämä kaikki kun ovat enemmän ja vähemmän tuttuja keskenään jo ennestään. Toto oli onnellinen kun tapasi taas tammaihastuksensa mutta narskutteli vielä hampaitaan varuksi, ihan pieni varsa tässä vain.. Harmonian lisäksi lauma on hauskan näköinen, monivärinen ja -kokoinen.