Temppeli 89

Ihmeen samanlaisena kuin Shikokussa on säilynyt temppelikulttuuri syrjäisellä Kerkonkoskellakin, vaikka Japanista ei kovin usein sinne pyhiinvaeltajia näinä aikoina eksykään. Temppelin muinaisesta historiasta ja perustamisesta kannattaa kysellä tarkemmin Tohtori Rajalalta, jolla tuntui olevan tietoa noista kaukaisista tapahtumista sekä niistä salatuista vaikutteista joita japanilainen kulttuuri on jättänyt tänne pohjolaan.

Tutut viitat opastivat meidät perille ja ensimmäisenä saimme käydä puhdistautumassa pyhällä vedellä, käsienpesupaikka oli hyvin samanlainen kuin Japanissakin. Onsen sen sijaan oli hieman viileämpi kuin mihin Japanissa totuimme, mutta illan pimetessä lämpöä löytyi kuitenkin saunan lauteilta, tämä oli ehkä selkeimmin havaittava suomalainen vivahde-ero.

 

kirsikkakoivu, jos tämä risteymä saadaan lisääntymään niin biologitkin varmasti kiinnostuvat temppelistä 89!

Patsaille oli puettu tuttuun tapaan liinoja ja hattuja.

Pyhän ravun köynnös.

Ruokailu oli erittäin hieno tapahtuma, temppelin pää, Pyhä Ekku, aloitti ruokahetken kohottamalla sake-maljan, ja ennen syömään ryhtymistä otettiin japanilaiseen tapaan paljon valokuvia joka suunnasta, ja kyllähän kaunista kattausta kelpasi kuvata! Korkeimmalle kohosi temppelin emäntä Pyhä Manta, jota ei tässä vaiheessa vielä ampiaiset kiusanneet. Tarjoilussa ilmeni myös joitakin paikallisia vivahteita kuten leipäjuusto ja tuoreet herneet.

 

Pääsin myös tutustumaan Tee se itse -sushiin, joka oli sinänsä mieluinen kokemus, että valmiit sushipalat ovat mielestäni usein liian suuria suuhun tungettavaksi, joten tässä kokoon sai vaikuttaa itse. Taittelussani oli tosin vielä parantamisen varaa, sillä lopputulos muistutti nyssykkää ohjeistetun Star Wars -aluksen sijaan.

Ruokailuamme valvoi pyhä Muumi. Mielenkiintoista olisi tutkia Tove Janssonin kytköksiä Kerkonkoskelle, onko muumien alkuperä sittenkin johdettavissa Japaniin?

Ruokailun jälkeen oli vuorossa valasbongaus, ja samalla veneretkellä pääsin myös ihailemaan upeita kiviä, jotka olin halunnut nähdä lähempää heti kun näin maiseman rannasta saavuttuamme.

Ihme kyllä tiukkaan ohjelmaan mahtui myös vapaata seurustelua, temppelin interiööriin ja rakennusmateriaaleihin tutustumista, ja illan pimetessä vielä saunottiin ennen kuin illan viimeisenä ohjelmanumerona käytiin myöhään yöhön läpi muistoja vuosi sitten tehdyltä temppeliretkeltä. Kiitos temppeli 89!

 

Ruosteisen kuun temppelistä sai myös tuttuun tapaan leiman kirjaan.

Papu muutti uuteen kotiin

Meidän kahdesta kilistä toinen matkusti uuteen laumaan lypsykutuksi. Alkumatkasta eväät olivat niukat, mutta onneksi pysähdys Mervin luona korjasi tilanteen ja loppumatkasta pienen kutun ei tarvinnut nähdä nälkää! Laumaan Papu solahti melko eleettömästi, hiukan ehkä yllättäin, yleensä kun sillä oli tapana ilmaista mielipiteensä melko kiivaasti. Kyselin vielä kuulumisia myöhemmin ja sain kuulla että Papulla on uusi bestis, toinen pieni kuttukili nimeltä Pusu! Papu ja Pusu kuulostaa melko pätevältä kaksikolta, joten eivätköhän ne jatkossakin pärjäile hyvin!

Laumaelämää

Olisi olut niin kiva saada villejä laukkavideoita lauman yhdistämisestä mutta siinä kohti kun sain kädet vapaaksi porteista ja kameran esiin niin laumamme oli jo melkolailla asettunut, nämä kaikki kun ovat enemmän ja vähemmän tuttuja keskenään jo ennestään. Toto oli onnellinen kun tapasi taas tammaihastuksensa mutta narskutteli vielä hampaitaan varuksi, ihan pieni varsa tässä vain.. Harmonian lisäksi lauma on hauskan näköinen, monivärinen ja -kokoinen.

Talviturkista eroon

Vesi ei varmaan koskaan ole ollut näin lämmintä kun olen heittänyt talviturkkini, mutta silti vähän meinasi palella veteen mennessä, vähän niin kuin tottumuksen vuoksi. Hifi ei heittänyt talviturkkia, mutta kävi katsomassa paikkaa jossa neljä vuotta sitten yritti pienenä pentuna vetten päällä kävelyä ja päätyikin ensimmäisiin uimaharjoituksiinsa. Silloin vesi oli nilkkojeni erehtymättömän mittarin mukaan noin 18 asteista, nyt varmastikin selvästi yli 20 koska mahaan asti pystyi kastautumaan aivan ilman vilun väreitä. Hifikin vähän maistoi sentään vettä mutta muuten se lähinnä tuijotti minua huolissaan kun uin ja kyseli Ekiltä että eikö todellakaan tehdä tälle tilanteelle mitään vaikka selkeästi nyt on tosi vaarallinen paikka! Minä olisin kyllä voinut kellua aalloissa vaikka kuinka pitkään, vesi oli niin ihanan lämmintä, ja pois tulo ei melko kovan tuulen takia ollut ollenkaan houkuttelevaa.. Ihana iltauinti joka tapauksessa, pääsisipä useammin!

 

 

Joogatrigoot

Olin pitkästä aikaa joogatunnilla kun ystäväni vei minut ihanaan yin-joogaan. Naureskelin itsekseni että kerrankin olen oikein tilanteeseen sopivasti pukeutunut, sillä värikkäät monesta eri kankaasta kootut vuosi sitten Japaniin temppelivaellukselle ostamani urheilulegginsit olivat monen kirjavassa seurassa kuin kotonaan mutta kuitenkin hiukan erikoisemman sorttiset ettei kellään ollut aivan samanlaisia. En kyllä usko että isossa ryhmässä oli mitään kuviota kahta kertaa, niin oli monenlaista kuosia koottu samaan tilaan. Harmi etten kehdannut kysyä seurueemme ulkopuolisilta kuvia legginseistä, sillä siellä oli mm. yhdet aivan erikoisen hienot elefanttihousut!

Vuohilasten leilkkipuisto

Parin viikon takaisia kilikuvia sain vihdoin käytyä läpi, silloin meillä purettiin ulkoa pöytä ja penkit pois kaivinkoneen tieltä, ja kilien mielestä tästä syntyi aivan paras leikkipuisto, liukumäki ja kaikki! Nyt kilit ovat jo ainakin tuplanneet kokonsa, eivätkä mahdu enää kaikista leikkipuiston tunneleista, uskomaton kasvuvauhti!