Fushimi Inari

Heti kun tultiin metroasemalle näkyi kettujen kuvia, niitä oli kaikkialla kaiteiden koristeista juoma-automaatteihin. Kuulemma ne ovat tämän Fushimi Inarin Taishan suojelimuksia. Kovasti oli portteja, jätin rukouksen puutikussa ja soitin kelloa. Sitten kiivettiin. Portaita oli enemmän kuin Pispalassa. Ylhäällä otin kuvan maisemasta ja kokeilin soijapapujauhopehmistä. Aiemmin päivällä syömäni matchapehmis oli parempaa.

Temppelissä pyörimiseen olisi monien paikallisten tapaan voinut lisätä vielä kimonon vuokraamisen ja kampaukset ja muut, mutta vaikka alhaalla kimonoja näkyi paljon niin aika harva jaksoi siinä asussa kavuta ylös asti.

Kuvia on paljon, en pysty valitsemaan enempää. Ehkä onneksi poistin muutaman myös vahingossa. Katsotaan nyt sitten mitä siitä varsinaisesta temppelivaelluksesta tulee, huomenna mennään pyhiinvaelluskauppaan ostamaan varusteita.

Matka Japaniin

Yhdeksän ja puoli tuntia lentokoneessa! Ennakkoasetelmien mukaan kramppaan kuoliaaksi ja pitkästyn toisen kerran kuoliaaksi. Mutta ei se sitten aivan niin paha olutkaan, melkein vain. Siperia näytti koneen ilmasta kuvaamana valtavalta ja oli täynnä outoja kuvioita. Mietin vähän että meidäthän pidätetään vakoilusta kun sillä tavalla kuvaavat ja kaikille näyttävät. Pimeääkin tuli, silloin alhaalla ei näkynyt mitään, mutta katselin kuunsirppiä etukamerasta aamunkoittoon asti. Lennolla sai myös hyviä herkkusieniä ja vuohenjuustoa, ja onneksi tajusin tilata japanilaista olutta sillä jouduin täyttämään virallisia maahantulolomakkeita kaksin kappalein ja niiden sisällöstä oli sitten ristikuulustelu perillä. Olisi voinut muuten jännittää.

Illalla sain mahtavia japaniinialaisia jättikatkarapuja Tuhansien metsiköiden katetussa ostoskeskuksessa (Myöhemmässä julkaisussa lisää siitä: Japanilainen hässäkkä), jossa kallein vesimelooni maksoi lähes sata euroa, joten nyt voisi vähän uni tulla silmään siitä huolimatta että aika lailla harmittaa kun hienon väriset sukat jäivät kotiin. Jos jaksaisi sitten huomenna lähteä johonkin Kiotoon tai johonkin kirpputorille. Tai jotain, en minä vaan tiedä, olen yhden yön väliin jättäneenä eräänlaisella ryhmämatkalla, herätys on huomenna aikaisin enkä minä edes oikeasti tiedä missä tämä guesthouse sijaitsee. Terveisiä jostain Osakasta!



loppunäytös

Kohta tulee täyteen kaksi lukuvuotta opintoja Ypäjän hevosopistossa, viimeisiä aikoja eletään tätä vaihetta. Tässä Welsh Mountain -poni Eeville näyttötyönä tehdyt suitset. Asiakkaan toivomuksesta lähes kaikki soljet nostettiin niskaan jotta pää pääsee mahdollisimman hyvin esiin. Näissä kuvissa suitset ovat sovitusvaiheessa, eli viimeistelytyöt vielä odottavat.

Iltatallista hyvä mieli

Nää varmaan tartteis ruokaa..

No nyt on parempi.

Jaa mitä vielä?

Tamma tarkkana, josko vaikka jaetaan uusi kierros..

Toiset ei osu kuvaan kun on kiire syödä.

Toiset on kiinnostuneempia nenien haistelusta.

Ja oisko herkkuja?

Italypsykin ohi ja tyytyväistä porukkaa.