Den stora kölden

Tänä vuonna se taisi olla siinä tammikuun alussa kun Jäärouva meni ohi, viides ja kuudes päivä, liekö tulee enää tänä talvena takaisin. Pikkueläimet säilyivät meillä hengissä mutta talotekniikalla otti vähän koville.

 

Poni tuli syliin

Olin päättänyt ottaa ponista pari kuvaa että muistaa sitten minkä värinen se on tänä talvena ollut, kun ensi talvena se on kuitenkin jo eri värinen. Ja kun siinä on kaikkia hauskoja yksityiskohtia, niin kuin tuo ihana pilkku hännän juuressa, jonka sainkin kuvattua kun menin ovelasti ruoka-aikaan yrittämään uudestaan. Sain ekallakin kerralla jotain kuvia kyllä, mutta muutamassa poni ehti täysin kadota ja kuvattavaa kohtaa en enimmäkseen saanut ihan tarkasti itse valita.. Oli lähikuvapäivä!

Ajatuksia Marttilasta

Marttila on paikka jossa voi nähdä kaksi auringonlaskua yhtä aikaa. Tässä ei ole kuvia niistä, koska puhelimen kamera ei osaa kuvata auringonlaskuja, ainakaan niin että ne olisivat saman värisiä kuin miltä ne silmään näyttävät, eikä myöskään siksi että kun näin nuo kaksi auringonlaskua ajoin kymppitietä autolla. Vasemmalla puolella tietä näkyi romanttinen vaaleanpunainen ja violetti pilvimuodostelma, oikealla dramaattinen ja räikeä oranssinpinkki raitahässäkkä. Molemmat olivat aika hienoja.

Vuohet ja poni ovat kotiutuneet hyvin, päättelen tämän siitä että poni ei halua laittaa riimua päähän vaan menisi heti ulos tai syömään mikä tilanne sitten onkin, ja Lydia-kuttu haluaisi välillä jo lähteä yksin seikkailemaan, mitä se vieraassa paikassa ei todellakaan tahdo tehdä vaan liimautuu jalkaan kiinni jos ulos pääsee.

Näin viime yönä unta että vuohet olivat minulla eteisessä, onneksi oli iso eteinen, ihan vaan hetkisen oli tarkoitus pitää niitä siinä jostain syystä. Lydia heti meni ja pissasi tämän läppärin päälle jolla tätä kirjoitan, tämä oli eteisen lattialla kansi auki latauksessa. Heitin Lydian pihalle ja lähdin äidin kanssa shoppailemaan tavaratalon takahuoneesta Ismo Kullervo Alanko -levyä jota en vieläkään ole saanut hankittua vaikka olen meinannut jo ainakin vuoden, kun yhtäkkiä huolestuin että miten se Lydia nyt yksin pärjää siellä pihalla, kun ei siellä ole kunnollisia aitojakaan niin sehän voi lähteä vaikka mihin! No äkkiä sitten takaisin kotiin, ainoa ongelma oli että normaaliin paikkaan ei voinutkaan laskeutua pienkoneella eikä ihan vieressä oikein ollut muutakaan tarpeeksi avaraa paikkaa.

Lydialla oli kuitenkin kaikki hyvin aamulla kun kävin tallissa, vein sille ja Ritarille perunankuoria. Poni ei halunnut laittaa riimua päähän.

 

 

Puolivuosittainen kameran tyhjennys

Läpinäkyvä koira

Hiukan pelottava puudeli

Babykin perusilme

Pohja näkyy

Pönttö palasina

Ei haluttu naapureita ihan niin lähelle

Taistelutanner

Voitto häämöttää

Tupakka

Anopin kutomat villasukat ja vanha pipo

Kerää koko setti

Täällä vartioin minä

Aika iso

No jo on

Kuvat: E. Vilén

Halloveenivaloja Fiskasissa ja jotkut juoksukilpailutkin siellä oli

Pieni tulihenki puussa, ihan selvästi

Serkku ja jätkänkynttilä

Virallinen Halloveenirekvisiitta