Kerroksia

Päivän ikäinen Hilja

Iso-iso-äitini oli teatteridiiva nimeltään Hilja, saas nähdä millainen tänttärää kasvaa eilen syntyneestä ihanan pehmoisesta kaimastaan..

 
Lyydia-emolle ruoka maistuu. Hiljan isä Ritari sen sijaan joutui hetkeksi ulkomajoitukseen ja sekös vähän sitä harmitti! Onneksi sentään Kissa-Kasimir on ollut pitämässä seuraa tihkusateessa. Ja nyt Ritari on jo vähän ollut harjoittelemassa sisälläkin, hyvin näyttää sujuvan.

Tavallinen talvipäivä

Tuli yhtäkkiä taas talvi. Kissa-Kasimir protestoi aukealle pellolle petojen armoille huolettomasti ryntäämistä ihan entisen Kissa-Maroonin äänenpainoin. Hullut hölmöt! Mutta ei meitä huolettanut, paitsi ehkä vähän Lyydiaa, jonka maha on jo niin iso että kävely on aika taaperrusta ja mieluiten se seuraakin ihan kannoilla ilman mitään ylimääräisiä poukkouluja. Jokohan kohta putkahtaa pikkukilejä?

 

 

Uskomatonta mutta totta

Raskaan kouluviikon ja etenkin kamalien ajokelien uuvuttamana viikonloppu sohvan nurkassa on oikein mukava asia. Sitä paitsi koulutunneilla istumisen ansiosta olen saanut neulottua töitä kerrankin jopa valmiiksi asti, nyt valmistui syksystä alkaen jo kolmas. Uskomaton saldo minulle, yleensä neuleeni eivät valmistu juuri koskaan. Pieniä juttuja olen nyt tehnyt mutta kuitenkin valmiiksi asti. Tänään tennistä katsellessa valmistui koiralle hassu villapaita (taitavat kaikki koiranvillapaidat olla vähän hassuja) joka ehti kyllä ollakin pitkään kesken.

Koska minulla on hienot uudet koivupuikot joita tahdoin kokeilla aloitin heti toisen paksumman paidan koiralle, ja se ainakin alkuun tuntuu syntyvän nopeasti. Mies hiukan kauhisteli hintaa viidelle puutikulle, mutta kyllä nämä niin mukavat ovat että ei se vähän yli kymppi paljolta tunnu. Toivottavasti uusi villapaita myös on mukava, poseeraamista se päällä koira ei nyt ymmärtänyt ollenkaan, ihme touhua!

Kiva olla kotona

Ihanaa oli tulla lyhyen poissaolon jälkeen kotiin kun sillä välin oli tullut lunta ja kaikki on nyt niin kaunista ja valoisaa. Vuohet olivat kuulemma olleet miehen kanssa metsäretkellä ja opetelleet kaivamaan puolukan varpuja lumen alta, ne ovat varsinkin Ritarin herkkua.

Minun pitää nyt heti tänään kaivaa sukset esiin, naapurinisäntä on toki tehnyt jo ladut ympäri peltoja ja ainakin yksi kiva metsälenkkikin varmaan taas löytyy. Ehdinköhän tänä vuonna hankkia pitovoidetta ennen kuin lumet taas sulavat..

Sydäntalven taistelut

Pimeimmästä selvittiin jo, olisiko kylminkin tämän viikon kovien pakkasten mentyä jo selätetty? Vähän on ryytynyt olo, lisää töitä teettää moinen kylmyys, ja on huoltakin tullut kannettua eläinten pärjäämisestä. Mutta hyvin ne tuntuvat voivan kun Aino-kanakin jaksaa taas tauon jälkeen pyöräyttää munan päivässä oli lämpötila mikä tahansa. Eilen sain aikaiseksi valaista saunapolun lyhdyillä, kun oli kerta vietaitakin. Valoa ja lämpöä kohti!

Kuusi kaadetaan yläkuun aikaan

Huomenna aikaisin aamulla on talvipäivän seisaus, ja käännytään taas kohti valoa. Juhlistin tätä näin  juhlan aattona paistamalla kukon ja kaatamalla kuusen. Kuulemma vanha kansa sanoo että kuusi olisi ollut parasta kaataa jo vähän varhemmin, heti yläkuun alkaessa, nyt kun aletaan olla jo lähellä täysikuuta niin se saattaa tarvita enemmän vettä. Mutta Yläkuun aikaan kaadetun kuusen neulasten pitäisi joka tapauksessa pysyä hyvin eikä varista. Tosin kuusi jota varsinaisesti lähdin hakemaan meni vuohille, ja siinä ei kyllä taida neulaset kauaa säilyä oli sitten mikä kuu tahansa. Innostuin kuitenkin ottamaan sisällekin pikkukuusen ja tästä yllätysjoulukuusesta tuli mielestäni oikein ihana! Kuusen jalkana mennäjouluinen lahjaglögipullo, koristeina lasitähtiä, rautalankasydämmiä, ja löytyipä pienet pitsiset valopallotkin ikään kuin kynttilöiksi..

Vuohien kuusihommissa ei noita koriseita niin kaivata... 

Kun ravistetaan vaan hyvin... Jaa voishan siihen tietty jotain leipäpaloja ripustaa, oliko niitä vielä siellä taskussa?

 Mut menee tää nyt tällainkin, kumossa on!